Vanhemmat usein seuraavat ylpeänä lapsensa kehitystä harrastuksensa parissa. Tätä iloa voi kuitenkin joskus varjostaa huono henkilökemia ohjaajan kanssa. Kuinka kannattaa toimia, jos vanhempi ei tule toimeen lapsen harrastuksen vetäjän tai valmentajan kanssa?
Jos vanhempi itse on harrastanut jotain tiettyä lajia, saattaa tuntua luontevalta antaa myös omalle lapselle mahdollisuus tutustua kyseiseen lajiin. Parhaimmillaan harrastuksesta voi kehittyä vanhemman ja lapsen välille tärkeä ja mieluisa yhteenkuuluvuutta lisäävä asia. Mutta entä jos lapsen harrastuksen ohjaaja tai valmentaja ei tule vanhemman kanssa toimeen niin hyvin kuin pitäisi? Tämä saattaa tuoda pilviä muutoin onnelliselle harrastamisen taivaalle.
Syitä konflikteihin harrastuksen ohjaajan kanssa voi olla monenlaisia
Toisinaan kyse voi olla yksinkertaisesti henkilökemiasta. Kaikki ihmiset eivät tule kaikkien kanssa toimeen. Vaikka henkilökemia ei olisi paras mahdollinen, aikuiset ihmiset osaavat useimmiten silti olla toisilleen kohteliaita. Toiset kuitenkin hallitsevat tämän taidon paremmin kuin toiset.
Jos harrastuksen ohjaajalta puuttuu tietynlaista “psykologista silmää” ja empatiakykyä, hän saattaa käyttäytyä joitakin vanhempia kohtaan huomaamattaan viileästi. Vanhempi saattaa vaistota viileyden, mikä puolestaan vaikuttaa hänen suhtautumiseensa ohjaajaan. Ahdistava tunnelma voi vahvistua ajan kanssa, jos kumpikaan osapuoli ei aktiivisesti yritä parantaa tilannetta.
Vanhempi voi kokea tilanteen epäoikeudenmukaisena myös siksi, että lapsen harrastus ei usein ole ilmainen. Erityisesti jos harrastuksen hintalappu on suurenpuoleinen, vanhempi saattaa kokea, että ohjaajan hyvä käytös kuuluu tietyllä tavalla “pakettiin” ja on asiakaspalvelua. Jos ohjaaja on kylmäkiskoinen, tämä voi ymmärrettävästi pahoittaa vanhemman mielen ja viedä ilon lapsen harrastuksen seuraamisesta.
Tällaisessa tilanteessa kannattaa ensimmäisenä ottaa asia suoraan puheeksi ohjaajan kanssa. Hänelle voi esimerkiksi todeta diplomaattiseen sävyyn, että hänen käytöksensä on tuntunut hiukan töksähtävältä ja voi esittää toiveen, että voitaisi jatkossa jutella lapsen harrastukseen liittyvistä asioista paremmassa hengessä. Toisinaan ihminen ei itse tiedosta omia maneerejaan, jotka aiheuttavat ympärillä olijoille pahaa mieltä ja ahdistavaa tunnelmaa. Jos vanhempi itse on kohtelias ja asiallinen, ohjaajalla on mahdollisuus ottaa onkeensa palautteesta ja muuttaa omaa käyttäytymistään menettämättä kuitenkaan kasvojaan.
Joskus ohjaaja kuitenkin voi olla persoonaltaan sellainen, että hän ei kykene näkemään vikaa omassa käytöksessään. Tällöin ei kannata jäädä “tuleen makaamaan” tällaisen ihmisen läheisyyteen, vaan on parasta pitää etäisyyttä. Kannattaa myös kysellä omalta lapselta, minkälainen tunnelma tällä on ollut harrastuksen parissa ja kyseisen ohjaajan kanssa. Jos lapsellakin on sellainen tunnelma, että hän ei välttämättä koe lajia omakseen eikä ehkä välittäisi tämäntyyppistä harrastusta jatkaa, tällöin voi olla hyvä hetki kokeilla jotakin toista lajia. Tietenkään ei pidä antaa huonokäytöksisen ohjaajan häätää lasta lajin parista, mutta samaan aikaan harrastuksen tulisi olla lapselle mieluisaa ajanviettoa. Jos lapsi itse ei nauti lajista, loistavakaan ohjaaja ei voi asiaa välttämättä auttaa.
Onko lapsesi harrastuksen ohjaaja tai valmentaja joskus käyttäytynyt tympeästi sinua tai lastasi kohtaan?
