Joskus ruuhkavuosien keskellä puolisot voivat huomaamattaan tulehduttaa kodin ilmapiirin siihen pisteeseen, että aletaan jo miettimään eroa. On tärkeää tunnistaa vaaranpaikat ja puuttua tilanteeseen ennen kuin solmut ovat kiristyneet niin tiukoiksi, että yhteinen arki ei enää voi jatkua.
Kaikissa parisuhteissa on joskus riitoja. Toiset näkevät riidat positiivisena asiana, jotka pohjimmiltaan kertovat luottamuksesta. Sanotaan, että lapsikin uskaltaa näyttää negatiivisia tunteitaan vanhemmilleen siksi, että kokee heidän seurassaan olonsa turvalliseksi. Jos parisuhde voi hyvin ja luottamus puolisoiden välillä on vahva, silloin uskaltaa helpommin näyttää myös oman turhautumisensa kumppanille. Jos sen sijaan kokee olonsa epävarmaksi suhteessaan, voi olla paljon vaikeampaa näyttää aitoja tunteitaan.
Riidat voivat myös pohjimmiltaan kummuta epävarmuudesta ja pelosta, että toinen ei välitäkään. Jos puolison rakkautta joutuu kyseenalaistamaan, tämä ymmärrettävästi luo epävarmuuden tunteita, jotka saattavat purkautua riitelynä. Jos suhteessa on jo valmiiksi jännitteitä, riidat eivät tilannetta paranna. Päinvastoin ne heikentävät suhteen jo valmiiksi hataria perusteita ja saattavat pahimmillaan vauhdittaa puolisoiden ajautumista eroon.
Joskus syynä pariskunnan riitoihin on uupumus lapsiarjen keskellä
Väsymyksen aiheuttamat riidat voivat pikkuhiljaa rapauttaa suhdetta, vaikkei varsinaista luottamuspulaa olisikaan. Pahimmillaan asiat voivat kärjistyä siihen pisteeseen, että puolisot kokevat eron ainoaksi vaihtoehdoksi. On sääli, jos näin tapahtuu vain siksi, etteivät puolisot ole väsymykseltään kyenneet näkemään vaaran merkkejä ennen kuin ilmapiiri on jo päässyt tulehtumaan liikaa.
Jos huomaa kokevansa usein ärtymyksen ja vihan tunteita puolisoaan kohtaan perhearjen keskellä, on hyvä pysähtyä miettimään, mikä tunteet pohjimmiltaan aiheuttaa. Joskus tällainen itsereflektio auttaa ymmärtämään, että omaa reagointitapaansa voi kehittää siten, ettei aina raivostu kumppanille tietyissä tilanteissa.
Jos tiedostaa olevansa luonteeltaan sellainen, että helposti sanoo pikaistuksissaan pahasti ja jälkeenpäin harmittaa, asia kannattaa ottaa puheeksi puolison kanssa. Kun puoliso tietää, että toista harmittaa oma äkkipikaisuuteensa jälkeenpäin, se helpottaa anteeksiantoa. Jos sen sijaan minkäänlaista pahoittelua ei esitä, toinen saattaa pahimmillaan ajatella, ettei puoliso näe omassa kiukuttelussaan mitään väärää. Jos tällainen ajattelu pääsee juurtumaan mieleen, on solmuja vaikeampaa availla myöhemmin.
Negatiivisia tunteita ei tarvitse hävetä
On normaalia kokea vihan ja ärtymyksen tunteita varsinkin väsyneessä mielentilassa. Itseään ei tarvitse syyllistää liikaa, vaikka toisinaan reagoikin tunteella. Jokainen tekee joskus virheitä, tärkeintä on kyetä oppimaan niistä. Vaikka kipinät toisinaan sinkoilevat, paras keino auttaa itseään ja kumppania jaksamaan kiireisten ruuhkavuosien keskellä on pyrkiä pitämään suhteesta mahdollisimman hyvää huolta sekä suhtautumalla puolisoon empaattisesti ja ymmärtäväisesti.
Kannattaa kysyä itseltään, minkälaisessa parisuhteessa itse voisi hyvin
Kun on vastannut mielessään tähän kysymykseen, voi pysähtyä miettimään, kokeeko oma kumppani tällä hetkellä, että hän elää tällaisessa parisuhteessa. Tällainen pohdinta auttaa näkemään paremmin sellaisia vaaranpaikkoja, jotka voivat pitkällä tähtäimellä vaarantaa suhteen.
Puhuminen on ratkaisevan tärkeässä roolissa suhteen hyvinvoinnin kannalta. Mieltä painavat huolet kannattaa jakaa kumppanin kanssa. Usein jo se, että kumppani ymmärtää, ettei toinen tarkoita pahaa menettäessään malttinsa, auttaa suhtautumaan toisen väsyneeseen käytökseen empaattisemmin ja anteeksiantavammin.
