Koulun, kotiläksyjen, kotiaskareiden ja harrastusten tahdittaessa arkea voi vapaa-aika ja pelkkä aikatauluttamaton oleminen sekä leikkiminen jäädä vähiin. Leikkimisestä ja lasten vapaasta puuhastelusta olisi hyvä pitää kiinni.
Mieti lastesi arkea: kuinka paljon heillä on vapaa-aikaa olla ja tehdä mitä huvittaa? Koulupäivä haukkaa päivästä oman osansa ja sen jälkeen on tehtävä läksyt. Myöhemmin päivällä voi olla harrastusten aika ja todella aktiivisissa perheissä harrastusmenoja voi olla monena päivänä viikossa. Vaikka se olisi mielekästä tekemistä, ei se korvaa tilaisuuksia leikkiä.
Psykologian ja neurotieteen tutkimusprofessori Peter Grayn mukaan vuosien saatossa lasten vapaa-aika on vähentynyt. Sen lisäksi, että koulu ja harrastukset vievät oman aikansa, on vanhemmille myös kehittynyt uskomus, että heidän on valvottava lastensa tekemisiä koko ajan tai muuten lapset ovat vaarassa. Kun vanhempi valvoo ja ohjailee tekemisiä, se rajoittaa lapsen kehitystä.
”Lapsuuden pitäisi olla tilaisuus oppia itsenäisyyttä ja vastuunkantoa, ongelmienratkaisukykyä ja päätösten tekemistä. Leikki on luonnollinen tapa varmistaa, että lapset harjoittavat taitoja, jotka ovat tärkeitä heidän kehitykselleen”, Gray kertoi Parents-sivustolle.
Gray myös huomautti, että jos lapsilla ei ole vähintään viidestä kuuteen tuntiin vapaa-aikaa päivittäin, ovat he ”play-deprived” eli he eivät saa leikkiä tarpeeksi vapaasti tai eivät voi osallistua lapsille ominaisiin touhuihin. Jos lapsi on ”play-deprived”, voi se johtaa masennukseen ja ahdistukseen.
Anna lasten leikkiä vapaasti
Kun arki on niin aikataulutettua ja suunniteltua, miten vanhemmat voivat varmistaa, että lapsi saa tarpeeksi vapaa- ja leikkiaikaa? Parentsin mukaan ratkaisu on antaa lasten leikkiä niin, etteivät vanhemmat ole läsnä, tapahtuipa leikkiminen ja puuhastelu ulkona, sisällä tai jopa netissä.
”Jos aikuiset ovat paikalla, kertovat he lapsille, mitä pitää tehdä ja ohjailevat, millä he tarkoittavat vain hyvää. Mutta jos lapset leikkivät keskenään muiden lasten kanssa, sopivat ja miettivät he tuolloin keskenään, mitä haluavat yhdessä tehdä”, Gray selitti.
”Tai jos lapsi leikkii yksin, oppii hän tunnistamaan, mitä tykkää tehdä tai missä asioissa hän on hyvä, mikä voi antaa pohjaa hänen tulevaisuuden suunnitelmilleen”, hän jatkoi.
Vaikka vanhempaa houkuttaisi seurata, mitä lapsi puuhaa ja miten hän leikkii, antaa tällainen valvomaton leikkiaika (turvallisessa ympäristössä, tietenkin) lapselle myös yksityisyyttä, mikä on tärkeää etenkin lapsen ikävuosien karttuessa.
”Anna lasten olla itsenäisiä ystäviensä kanssa. Se ei tarkoita sitä, että olisit poissaoleva ja välinpitämätön vanhempi, vaan annat lapsille tilaa kasvaa ja aikuistua”, tohtori Catherine Ramstetter kertoi Parentsille.
Ideat hukassa? Ota leikkilaatikko avuksi!
Lasten ruutuaika voi huolettaa monia. Samoin internetissä vietettyyn aikaan ja video- ja nettipeleihin liittyy omia huolia. Tätä ei kuitenkaan kannata Parentsin mukaan murehtia liikaa.
”Videopelit ovat mielenkiintoisia ja haastavia ja niiden pelaaminen kehittää sellaisia kognitiivisia kykyjä, joita mitataan älykkyystesteissä – kykyä ajatella nopeasti, kykyä tehdä nopeita ja oikeita päätöksiä, kykyä käsitellä monenlaista tietoa mielessä yhtä aikaa”, Gray huomautti ja lisäsi, että pelit ovat myös sosiaalisia ja antavat lapselle tilaisuuden olla tekemisissä kavereidensa kanssa.
Lapsia voi toki kannustaa leikkimään ja viettämään aikaa muutenkin kuin pelimaailmassa, mutta on tärkeä antaa heidän myös leikkiä haluamillaan tavoilla. Gray muistutti, että lapset ottavat omaa elämäänsä omiin käsiinsä leikkimällä ilman aikuisten valvovaa silmää.
Jos taas lapset mielellään leikkivät vanhempiensa kanssa ja koko perhe haluaa puuhastella yhdessä, mutta arjen pyörityksessä leikki-ideoita ei tule aina mieleen, voi tällaisia tilanteita varten ottaa avuksi leikkilaatikon. Se on ideapankki, jossa on valmiina erilaisia leikki-ideoita.
”Leikkilaatikkoon kirjoitetaan vaikkapa paperilapuille erilaisten lyhyiden leikkien nimiä, joita nostetaan laatikosta joko sokkona tai suunnitellen. Niitä voivat olla esimerkiksi musiikin kuuntelu, satuhieronta, saippuakuplien puhaltaminen, kynsien lakkaus, herkkuhetki, tyynysota, merimiespaini ja piiloleikki”, ehdottaa Terveystalon psykologian tohtori ja psykoterapeutti Saara Salo.
Lähde: Parents
Teksti: Miia
