Elokuvateatterissa käyminen on monille lapsille ikimuistoinen kokemus. Jos lapsi ei ole käynyt aiemmin elokuvateatterissa, voivat kovat äänet ja suurena näkyvä kuva tuntua hänestä pelottavilta, vaikkei itse elokuva olisikaan pelottava. Jos lisäksi myös elokuvan tarinassa on jännittäviä elementtejä, kokemus saattaa jäädä lapselle negatiivisena mieleen. Vanhemman kannattaa ikärajasuositusten lisäksi aina luottaa myös omaan arvioon lapsen valmiudesta aloittaa elokuvissa käynti.
Vanhemmalla saattaa olla lämpimiä muistoja elokuvissa käymisestä omien vanhempien kanssa. Moni aikuinen muistaa vielä elävästi limsat, karkit ja popcornit, joita yhdessä ostettiin teatterin aulassa. Salin hiljaisuus ennen näytöksen alkua, valojen sammuminen, ympärillä istuvat vieraat ihmiset ja moni muu elementti elokuvateatterissa on usein pienestä lapsesta hyvin jännittävää.
Lapset reagoivat yksilöllisesti, myös elokuvaan
Vanhemman mielessä saattaa aikuisena olla yksinomaan lapsuuden elokuvakäynteihin liittyvät hauskat muistot. Lapset kuitenkin reagoivat yksilöllisesti erilaisissa tilanteissa. Vaikka vanhempi itse olisikin ollut tietyssä iässä valmis tietynlaisiin elokuviin, tämä ei välttämättä merkitse, että hänen lapsensa olisi samanlainen. Vaikka vanhempaa voi kovasti houkuttaa elokuvissa käynti lapsen kanssa heti kun se on ikärajojen puolesta mahdollista, kannattaa miettiä monelta kannalta, mikä on omalle lapselle oikea hetki kokea tällainen uusi jännittävä asia.
Ikärajasuositukset eivät aina automaattisesti kuvaa sitä, miltä elokuva tulee tuntumaan lapsesta. Joskus kovat äänet saattavat tuntua pelottavalta, vaikka muu elokuvan sisältö sinänsä ei lasta pelottaisikaan. Kannattaakin pohtia ennen elokuviin menoa, onko oma lapsi valmis juuri sentyyppiseen elokuvaan, joka vanhemmalla on mielessä.
Lapsen kanssa kannattaa keskustella teatterikäynnin kulusta etukäteen
Elokuvateatterissa äänet ovat paljon kovempia kuin kotona elokuvia katsoessa. Lasta kannattaakin valmistaa tähän jo etukäteen. Lapselle voi myös sanoa, että jos missä tahansa kohdassa alkaa pelottamaan, hän voi kertoa vanhemmalle ja voidaan käydä yhdessä seisomassa hetki salin ulkopuolella. Lapselle voi tuoda turvaa jo pelkkä tieto siitä, että on mahdollisuus poistua hetkeksi teatterista, mikäli tilanne menee liian jännittäväksi.
Vanhemman kannattaa myös tarkkailla lasta elokuvan aikana. Lapsen ilmeet ja kehonkieli kertovat paljon siitä, miten hän elokuvan kokee. Jos lapsi vaikuttaa siltä, että häntä jännittää tai pelottaa, vanhempi voi ottaa lapsen kainaloon tai pitää kädestä kiinni ja läsnäolollaan rauhoittaa tätä. Jos lapsi tuntuu kovin pelokkaalta, vanhempi voi itsekin kysyä lapselta, haluaako hän astua hetkeksi salin ulkopuolelle, vaikka lapsi ei tätä oma-aloitteisesti pyytäisi. Jos lapsi on kovin peloissaan, ei pidä yrittää väkisin palata saliin. Elokuvissa ehtii käydä vielä monta kertaa myöhemminkin rohkeuden lisäännyttyä.
Kun lapsi on käynyt muutamia kertoja elokuvateatterissa ja tottunut uuteen ympäristöön, jatkossa näytöksissä käymisestä tulee entistäkin hauskempaa. Aivan ensimmäisinä kertoina kannattaa kuitenkin tarkkaan seurata lapsen suhtautumista tilanteeseen, jotta jo ensimmäiset yhteiset elokuvakäynnit voisivat olla koko perheelle mieluisia kokemuksia.
Minkä ikäisenä teidän perheessänne on aloitettu yhteinen elokuvissakäynti?
Teksti: Sonja
