Kesän saapuessa moneen perheeseen saapuu myös pieni karvainen perheenjäsen. Koiranpennun tai kissanpennun tullessa kotiin on tärkeää muistaa, että eläinlapsen hyvinvoinnista on yhtä tärkeää pitää huolta kuin ihmislastenkin. Varmistathan, ettei uusi perheenjäsen joudu kokemaan pelkoa ja stressiä lasten innostuksen takia?
Kun kotiin tulee uusi koiranpentu tai kissanpentu, tämä on ymmärrettävästi lapsille hyvin jännittävä tapahtuma. Pentua halutaan silittää ja pitää sylissä, sen kanssa halutaan leikkiä ja viettää aikaa. On toki tärkeää, että pentu oppii tuntemaan uudet perheenjäsenensä ja sosiaalistuu kunnolla. Yhtä tärkeää kuitenkin on, että pentu saa olla myös omassa rauhassa ja levätä tarvitsemansa ajan. Jos tämä ei toteudu ensimmäisinä kuukausina, pahimmassa tapauksessa pennusta saattaa kasvaa stressaantunut, huonosti voiva ja pahimmillaan arvaamaton aikuinen koira tai kissa.
Lemmikki tarvitsee oman rauhallisen lepoalueen
Lemmikillä on oltava alusta alkaen oma turvallinen paikka kotona, jossa se tietää saavansa aina olla rauhassa. Lapsille tulee opettaa, että kun lemmikki on lepopaikassaan, sen täytyy antaa olla rauhassa. On myös tärkeää neuvoa lapsille, että kun lemmikillä on silmät kiinni ja se nukkuu, siihen ei saa koskea, ei edes silittää. Muutoin lemmikki voi pahimmillaan pelästyessään yllättävää kosketusta raapaista tai purra.
On myös tärkeää valvoa tapaa, jolla pienet lapset leikkivät lemmikin kanssa. Varsinkin jos kyseessä on hyvin pieni koirarotu, luut voivat helposti murtua. Jos koira esimerkiksi makaa sohvalla eikä lapsi huomaa sitä hypätessään sohvalle, pahimmassa tapauksessa lemmikki voi jopa kuolla. Varsinkaan pienet pennut eivät vielä osaa varoa ja väistellä lasta, joka voi liikkua hyvinkin nopeasti.
Lapselle täytyy opettaa, ettei lemmikkiä saa koskaan lyödä, repiä tai heitellä. On myös tärkeää käydä lapsen kanssa läpi, mikä on oikea tapa nostaa lemmikki syliin. Jos lapsi ei tiedä, kuinka lemmikkiä on parasta nostaa, hän saattaa nostaessaan painaa kivuliaasti sellaisista kohdista, joista ei pitäisi, jolloin lemmikki saattaa kivusta johtuen näykkäistä. Lemmikki voi myös alkaa pelätä syliin nostamista.
Empatialla pääsee pitkälle
Samalla tavalla kuin vanhemmat ovat vastuussa omien lastensa hyvinvoinnista, he ovat myös vastuussa perheen lemmikistä. Jokainen lemmikin omistaja tietää, että lemmikki kykenee tuntemaan iloa ja surua riippuen siitä, miten sitä kohdellaan. Lemmikin elämästä voi tehdä parhaan mahdollisen, kun pohtii, minkälainen elämä olisi hyvää, jos itse olisi lemmikin saappaissa perheenjäsenenä.
Muun hyvän hoidon lisäksi on myös tärkeää viettää aikaa lemmikin kanssa. Empatiaa kannattaa käyttää tässäkin ohjenuorana. Jos lemmikki on esimerkiksi marsu tai hiiri, joka ensimmäisinä viikkoina jaksaa kiinnostaa lapsia, mutta tämän jälkeen unohtuu loppuelämäkseen nurkkaan pieneen häkkiin, tällainen ei ole hyvää elämää.
Onkin tärkeää jo etukäteen pohtia, onko perheessä aidosti aikaa lemmikille. Jos pohdinnassa tulee siihen lopputulemaan, että todellisuudessa aikaa ei ole ja lemmikki joutuisi viettämään pitkiä aikoja yksin, on oikea päätös olla tällaisessa elämäntilanteessa ottamatta lemmikkiä ja sen sijaan odottaa sopivampaa ajankohtaa.
Teksti: Sonja
