Luontoon ja eläimiin liittyvät asiat voivat joskus tuntua kaupunkilaislapsista vierailta. Jos perheessä ei harrasteta luonnossa liikkumista, ei lapsi välttämättä osaa aikuisenakaan hakeutua itse luonnonläheisten harrasteiden pariin. Luonnossa liikkumisesta on kuitenkin ihmiselle paljon hyötyä nykymaailmassa, jossa moni kokee stressiä ja suorituspaineita työelämässä ja usein myös yksityiselämän puolella.
Jos lapsen tai nuoren tietämys luonnosta ja eläimistä on vähäistä, tästä voi seurata monenlaisia yllättäviä ongelmia. Jos luonnonvaraisia eläimiä ei ole nähnyt juuri missään eikä niistä ole paljon tietoa, lapsi tai nuori ei välttämättä tiedä, milloin on parasta jättää luonnonvarainen eläin rauhaan ja millaisessa tilanteessa sille tulee hankkia apua, jos eläin on esimerkiksi loukkaantunut. Lain mukaan haavoittunutta eläintä tulisi aina auttaa.
Kun vanhempi miettii, onko hänen lapsellaan riittävästi kosketusta luontoon, voi pohtia seuraavia seikkoja oman lapsen kohdalla. Osaako lapsi tunnistaa luonnossa tapahtuvia tuttuja ilmiöitä ja tietääkö hän, kuinka toimia luonnossa havaitsemansa eläimen lähellä siten, ettei hän häiritse eläintä?
Asuinrakennusten ”pelottavat” pieneliöt
Monet kaupungissa asuvat ihmiset saattavat kokea epänormaaleina ja häiritsevinä monia sellaisia asioita, jotka ovat luonnollisia esimerkiksi asuinrakennuksissa. Jokaisessa asuinrakennuksessa elää pieniä eliöitä, joista monet pysyttelevät niin hyvin piilossa, etteivät ihmisasukkaat ole välttämättä lainkaan tietoisia niiden läsnäolosta. Kun sitten jossain vaiheessa jokin tällainen pieneliö näyttäytyy, esimerkiksi hämähäkki tai sokeritoukka, ihminen saattaa säikähtää pahanpäiväisesti.
Pahimmassa tapauksessa kotia saatetaan alkaa myrkyttämään laaja-alaisesti vain muutaman sokeritoukan tähden, koska ajatellaan, että toukasta on suurta haittaa. Sokeritoukkia löytyy kuitenkin luultavasti jokaisesta talosta Suomessa, eikä niistä ole ihmiselle vaaraa. Tämä on hyvä esimerkki tilanteesta, jossa tietämättömyys voi saada aikaan pelkoa ja voimakkaita reaktioita, joista saattaa olla talon ihmisasukkaille lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä.
Toki on selvää, että mikäli sokeritoukkia tai muita pieneliöitä on kodissa epänormaalin runsaita määriä toimenpiteisiin kannattaa ryhtyä, mutta mikäli määrät ovat vähäisiä, voimakas myrkyttäminen on usein toimenpiteenä ylimitoitettu.
Kodin sisällä havaittuihin pieniin eliöihin kannattaa suhtautua lapsen läsnäollessa rauhallisesti, niin ei huomaamattaan opeta lapselle pelkoa sisällä vipeltäviä pieniä olentoja kohtaan. Kun lapsi oppii vanhemman suhtautumista seuraamalla pitämään satunnaisia kodissa liikkuvia pieneliöitä suhteellisen normaalina ilmiönä sen sijaan, että välittömästi sellaisen havaittuaan täytyisi ryhtyä laajoihin torjuntatoimiin, hän ei todennäköisesti myöskään aikuisena tule pelästymään satunnaista sokeritoukkaa kylpyhuoneen lattialla.
Lapselle kannattaa opettaa perusasiat luonnosta
Vaikkei vanhempi itse olisi varsinaisesti kiinnostunut luonnosta, lapsen kanssa voi silti yhdessä tutustua aihepiiriin ja ottaa selvää siitä, minkälaisia eläinlajeja löytyy oman kodin lähiympäristöstä. Vaikka koti sijaitsisi kaupungissa, sen läheltä löytyy aina lukuisia lajeja, joihin ei välttämättä arjessa tule kiinnitettyä huomiota. Tällaisia voivat olla monet hyönteiset, linnut, pienet jyrsijät ja muut eläimet, sekä myös erilaiset kasvit, joiden tunnistamisen opettelu voi olla vanhemman ja lapsen yhteistä hauskaa puuhaa.
Onko teidän perheessänne luonto tullut tutuksi myös perheen pienimmille?
