Tutkimuksen mukaan lapsen tunnesäätely periytyy isältä, kun taas älykkyys periytyy äidiltä. Tunnesäätelyä myös opetellaan ja tässä lapsi tarvitsee vanhemman tukea. Mutta entä jos vanhempi itse ei ole hyvä tunnesäätelyssä ja on tunnekuohuilija?
Niin tunteet, kuin tunnekuohut ovat osa elämää ja myös vanhemmuus voi herättää paljon voimakkaita tunteita. Impulsiivisuus ja muut aikuisen tunnesäätelyn hankaluudet näkyvätkin herkästi vanhemmuudessa, kertoo Terveystalo.
”Tunteita herättävät lasten tarvitsevuus, vanhemmuuteen liittyvä monenlainen vaativuus ja lapsessa liikkuvat tunteet, jotka purkautuvat ulos eri tavoin. Jos kiukun tunteita on vaikea säädellä muutenkin, on hyvin ymmärrettävää, että se on vaikeaa myös vanhempana”, Terveystalon psykologi ja kouluttajapsykoterapeutti Katri Laine kommentoi.
Vanhemmalla saa olla tunteita ja hän saa näyttää ne ulospäin. Vanhemman kokemat ja osoittamat tunnekuohut, impulsiivisuus ja temperamenttisuus voivat kuitenkin olla lapselle haitaksi. Laineen mukaan lapsi jää omien tunteidensa kanssa helposti yksin, jos vanhempi on toistuvasti tunnekuohussa lapsen rauhoittelemisen sijaan tai jos vanhempi ottaa etäisyyttä sellaisessa tilanteessa, jossa lapsi kaipaisi läheisyyttä.
”Tällöin lapsen tunteiden säätelytaidot eivät pääse ihanteellisella tavalla kehittymään. Kuvio on muutenkin hankala sekä lapsen itsetunnon että vanhemman ja lapsen suhteen kannalta. Tällaisessa tilanteessa vanhemman olisi hyvä hakea apua itselleen esimerkiksi psykologin tai psykoterapeutin vastaanotolta”, Laine selittää.
Mikä avuksi?
Laineen mukaan on hyvä huomata, että joskus ihmiset, jotka muuten ovat esimerkiksi impulsiivisia, pystyvät vanhempina olemaan kuitenkin turvallisia ja ennakoitavia. Tähän Laineella on antaa esimerkki apukeinosta.
”Tähän voi olla apuna esimerkiksi se, jos vanhemmalla on selkeänä mielessään hänen tärkeä tehtävänsä olla ennen kaikkea turvallinen aikuinen lapselleen. Tällöin hän saattaa säädellä tunteitaan lapsen kanssa hyvin, vaikka esimerkiksi muiden aikuisten kanssa se ei onnistuisi”, hän sanoo.
Jokaisen on syytä muistaa, etteivät tunteet ole koskaan väärin. Niin impulsiivisen lapsen, nuoren kuin tämän vanhemman olisi hyvä hahmottaa ja muistaa tämä. Laine toteaakin, että on aivan ok olla todella vihainen tai raivostunut.
”Muiden tai itsensä fyysinen tai psyykkinen vahingoittaminen ei sen sijaan ole ok ja siksi vaikka ihan mitä vaan saa tuntea, ihan mitä vaan ei voi tehdä tai sanoa. Jo pelkkä tällainen tunteen ja toiminnan erottaminen toisistaan voi hieman helpottaa tilannetta”, hän toteaa.
Pieni lapsi tarvitsee enemmän apua tunteiden säätelyyn
Kuten jo todettua, lapsi tarvitsee vanhemman apua tunteiden säätelyyn. Apu on sitä enemmän tarpeen, mitä pienemmästä lapsesta on kyse. Laineen mukaan vanhemman on tärkeää ennakoida lapsen reaktioita jonkin verran, sillä tämä auttaa lasta itseään ennakoimaan niitä myös.
”Ennakoinnin tavoitteena ei ole tukahduttaa tunteita, vaan auttaa olemaan niiden kanssa. Jos lapsen on esimerkiksi vaikea sietää häviämistä, siitä voidaan puhua ennen kuin aloitetaan yhteinen lautapeli”, hän sanoo.
”Ensin voi jutella siitä, minkälainen olo tulee, jos häviää tai siitä, miten viimeksi suututti kamalasti. Sitten voidaan yhdessä miettiä, mitä silloin voisi tehdä”, Laine neuvoo ja jatkaa:
”Auttaako, jos hyppii oikein korkealle tai sanoo, etten tykkää hävitä? Voisiko halauksesta tulla parempi mieli?”
Nuorikin kaipaa vanhemman tukea tunteiden aallokossa
Kun kyse on isommasta lapsesta ja nuoresta, on tunteiden säätely ja ennakointi yhä enemmän hänen itsensä tehtävä. Tuki on kuitenkin myös tarpeen – tarvitsevathan aikuisetkin tukea silloin, kun on vaikeaa.
”Tärkeä tuki myös nuoren tunnesäätelyssä on rauhallinen, hyväksyvä ja turvallinen vanhempi. Heittelevät tunteet kuuluvat erityisesti murrosikään, eikä kaikkia tunteita tarvitse saada laantumaan. Olennainen taito tunnesäätelyssä onkin tunteiden sietäminen ja niiden kanssa oleminen”, Laine sanoo.
Nuoren kanssa kannattaa miettiä turvallisia tapoja purkaa tunnetta. Laineen mukaan tällaisia tapoja voivat olla liikunta, musiikin kuuntelu, piirtäminen tai kirjoittaminen.
”Kasvavien nuorten kohdalla olennaista on myös opettaa nuorta huolehtimaan perustarpeista eli riittävästä unesta, monipuolisesta ravinnosta, liikunnasta ja ruuduttomasta ajasta”, Laine päättää.
Kun lapselle opettaa jo nuorena tunnetaitoja, oppii hän ratkaisemaan konflikteja paremmin läpi elämän. Ruuhkavuosien aiemmin julkaisemassa artikkelissa annetaan vinkkejä lasten tunteiden käsittelyyn.
Teksti: Miia
