Vanhempi saattaa huolestua, jos aiemmin sosiaalinen lapsi yhtäkkiä muuttuu ujoksi toisten seurassa. Suuret elämänmuutokset, kuten päiväkodin tai koulun aloitus, voivat olla niin suuria asioita lapselle, että hänen käytöksensä voi joskus hetkellisesti muuttua. Vanhempi voi hienovaraisesti auttaa ujoa lasta rohkaistumaan hakeutumaan muiden seuraan.
Parents- sivustolla eräs vanhempi kertoo lapsestaan, joka oli aikaisemmin sosiaalinen muiden lasten seurassa, mutta päiväkodin aloituksen jälkeen muuttui ujommaksi. Vanhempi kertoi lapsensa vältelleen puistossa jopa sellaisten lasten kanssa leikkimistä, jotka hän tunsi. Vanhempi koki huolta lapsestaan ja mietti, mistä tämä muutos voisi johtua.
Isot elämänmuutokset voivat olla lapselle stressaavia, vaikka muutos olisikin mieluinen. Päiväkodin tai koulun aloitus sekä muut vastaavat suuret muutokset voivat väsyttää lasta henkisesti, ennen kuin hän sopeutuu uuteen tilanteeseen. Uusien ystävien hankkiminen voi viedä paljon energiaa ja lapsella saattaa olla olo, että uusia asioita tulee kerralla liikaa. Tällöin hän saattaa väsyä tilanteessa aiempaa helpommin. Tämä saattaa aiheuttaa sen, ettei lapsi aktiivisesti itse halua hakeutua muiden seuraan leikkimään.
Sosiaalisten suhteiden merkitys
Jos vanhempi huomaa, että lapsi alkaa eristäytyä muista, lasta voi varovasti rohkaista leikkimään muiden kanssa. Täytyy kuitenkin samalla olla tarkkana, ettei rohkaisu tunnu painostamiselta. Lapsen puolesta ei kannata myöskään tehdä aivan kaikkea, vaan häntä voi kannustaa itse toimimaan.
Sen sijaan, että vanhempi kehottaisi lastaan sanomaan toisille lapsille “voinko leikkiä kanssanne?” hän voi ohjailla lapsen toimintaa hienovaraisemmin toteamalla, että “nuo lapset näyttävät leikkivän hauskaa leikkiä. Mitä mieltä olet, jos kysyisit heiltä, voitko sinäkin leikkiä mukana?” Tällainen lähestymistaktiikka auttaa lapsen itsetuntoa vahvistumaan, kun lapsi kokee, että kyseessä on hänen oma valintansa. Jos vanhempi asettaa sanat suoraan lapsen suuhun, hän ei saa samanlaista kokemusta omasta päätöksenteosta.
Jos lapsi rohkaisusta huolimatta kieltäytyy lähestymästä muita lapsia, vanhempi voi vaivihkaa jatkaa keskustelua asiasta ja pyrkiä kartoittamaan, mistä lapsen haluttomuus pohjimmiltaan johtuu. Vanhempi voi esimerkiksi kysyä lapselta seuraavantyyppisiä kysymyksiä:
- “Mitä luulet, että voisi tapahtua, jos menisit noiden lasten luokse ja kysyisit, voitko leikkiä heidän kanssaan?”
- “Minkälaisten lasten kanssa sinusta on hauskinta leikkiä?”
- “Miltä sinusta tuntuu kysyä muilta lapsilta, voitko leikkiä heidän kanssaan? Joskus esimerkiksi vatsassa voi tuntua kuin siellä olisi perhosia.”
- “Millainen olo sinulla on, kun muut lapset leikkivät keskenään ja sinä teet muita asioita itseksesi?”
On myös hyvä muistaa, että vaikka lapsi olisi tavallista ujompi ensimmäiset viikot tai kuukaudet päiväkodin tai koulun aloituksen jälkeen, tämä ei merkitse, että hän olisi yhtäkkiä muuttunut esimerkiksi ekstrovertista introvertiksi. Suuren elämänmuutoksen aiheuttama ujous saattaa toisinaan lapsella mennä itsekseen ohitse yhtä nopeasti kuin on ilmaantunut.
Lähde: Parents
Teksti: Sonja
