Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön eli ADHD:n diagnoosit ovat yleistyneet lapsilla, kuten tilastot osoittavat. ADHD on osittain perinnöllinen, mutta viimeaikaiset tutkimuslöydökset ovat osoittaneet, että ympäristötekijöilläkin on vaikutusta ADHD-riskiin ja puhkeamiseen.
ADHD:n taustalta on löytynyt uusia varhaisia riskitekijöitä. Useilla varhaiskehityksellisillä tekijöillä on yhteys lisääntyneeseen ADHD-riskiin lapsuus- ja nuoruusaikana, osoittaa Oulun yliopistossa tehty väitöstutkimus. ADHD on neurokehityksellinen häiriö, jolle on ominaista ylivilkkaus ja tarkkaavuuden ongelmat, jotka aiheuttavat toiminnan haittaa useilla elämänalueilla.
Lääketieteen lisensiaatti Jandeh Jallow’n tekemä tutkimus osoitti, että äidin raskauden aikana kokema stressi sekä ei-toivottu raskaus voivat lisätä ADHD-oireiden esiintymistä lapsella. Lisäksi tutkimustyössä ilmeni, että lyhyempi imetyksen kesto voi lisätä ADHD-oireiden esiintymistä.
”Tutkimuksessa löytyi ei-toivotun raskauden ja alle kolme kuukautta kestäneen täysimetyksen yhteys yliaktiivisiin oireisiin 8-vuotiaana. Äidin raskauden aikainen stressi ja alle kuusi kuukautta kestänyt osittainen imetys olivat merkkejä lisääntyneestä riskistä ADHD-oireisiin 16-vuotiaana”, Oulun yliopiston tiedotteessa kerrotaan.
Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että ADHD:n varhaisiin riskitekijöihin kuuluvat muun muassa keskosuus ja äidin päihteiden käyttö raskauden aikana. Näiden lisäksi on raskaudenaikaisia ja varhaislapsuuden tekijöitä, joita on tutkittu vain vähän tai niistä on ristiriitaista tietoa aikaisemmissa tutkimuksissa.
ADHD-diagnoosin saaneet nuoret useammin elämyshakuisia
Jallow tutki väestöpohjaisessa väitöskirjatyössään vähän tutkittuja raskaudenaikaisia ja varhaislapsuuden ADHD:n riskitekijöitä vuoden 1986 Pohjois-Suomen syntymäkohortissa. Tutkimuksessaan hän selvitti, liittyvätkö äidin raskaudenaikainen tulehdus ja stressi, imetyksen kesto sekä lapsen persoonallisuuspiirteet tai psykiatriset sairaudet lisääntyneeseen ADHD-riskiin lapsuudessa ja nuoruudessa.
Tulosten mukaan myös lapsen oma persoonallisuusprofiili liittyi ADHD-diagnoosiin nuoruusiässä. Tutkimuksessa paljastui eroja temperamentissa ja luonteenpiirteissä terveen kontrolliryhmän ja heidän välillä, joilla todettiin ADHD.
”Nuoret, joilla diagnosoitiin ADHD, olivat useammin elämyshakuisia sekä vähemmän itseohjautuvia, yhteistyöhaluisia ja sinnikkäitä kuin ne nuoret, joilla ei diagnosoitu ADHD:ta”, tiedotteessa sanotaan.
Oulun yliopiston mukaan Jallow’n tutkimus on yksi ensimmäisistä ja tähän mennessä edustavimmista ADHD:n varhaisten riskitekijöiden tutkimuksista. ADHD:hen liittyy runsaasti sekä yksilöllisiä että yhteiskunnallisia haittoja, joten tuoreista tutkimustuloksista on hyötyä ehkäiseviä toimenpiteitä kehitettäessä.
ADHD on paikoin myös niin ylidiagnosoitu kuin väärin diagnosoitu. Näin ollen riskitekijöiden tunnistaminen voi tulevaisuudessa tarjota uusia työkaluja ADHD:n tarkempaan diagnosointiin. Oikea-aikainen diagnosointi on tärkeää, jotta lapsi saa tukea, mikä heijastuu myös aikuisuuteen.
Voit tutustua uuteen tutkimukseen tarkemmin täällä. Lisätietoa ADHD:sta löydät muun muassa Terveyskirjastosta.
Teksti: Miia
