Joillakin on suuri tarve arvostella muiden vanhempien tapaa toimia lastensa kanssa. Jos toisten elämä on erilaista kuin oman perheen, tämä ei merkitse, että toisen perheen jäsenet olisivat vähemmän tyytyväisiä elämäänsä. Miksi jotkut silti kokevat asiakseen arvostella negatiiviseen sävyyn toisten vanhemmuutta?
Kun lapset ovat pieniä, vanhemmat päättävät pitkälti, millaiseksi perheen arkielämä muotoutuu. Ei ole yllättävää, että vanhempien omat mielenkiinnon kohteet vaikuttavat siihen, mitä perhe harrastaa yhdessä. Jos vanhemmat ovat liikunnallisia, lasten kanssa voidaan ryhtyä harrastamaan esimerkiksi jotakin yhteistä urheilulajia. Jos luonnossa liikkuminen on vanhempien sydäntä lähellä, lasten kanssa on mukavaa retkeillä, telttailla ja viettää erilaisilla tavoilla aikaa luonnossa.
Mikäli vanhempi sen sijaan rakastaa kotona olemista ja esimerkiksi käsitöiden tekemistä, on luonnollista, että hän haluaa harrastaa näitä asioita myös lapsensa kanssa. Jos vanhempi on itse taitava jossakin asiassa, hän usein mielellään opettaa saman taidon myös lapselleen. Ei siksi ole yllättävää, että esimerkiksi käsitöitä harrastavien vanhempien lapset ovat itsekin taitavia käsitöissä, tai että liikunnallisten vanhempien lapset mielellään harrastavat itsekin liikuntaa.
Toki ei ole kiveen kirjoitettu, että vanhempien ja lasten harrastukset aina olisivat samantyyppisiä. Toisinaan lasten mielenkiinnon kohteet ovat jo pienestä pitäen erilaiset kuin vanhemmilla, eikä lasta silloin tule pakottaa sellaisten harrasteiden pariin, jotka eivät ole hänelle aidosti mieluisia.
Toisten erilaista elämäntyyliä ei pitäisi arvostella
Jos oman perheen harrastukset ja tapa viettää arkea ovat kovin erilaisia kuin tuttavaperheen tai naapurien elämäntyyli, voi joskus olla vaikeaa ymmärtää, että eri ihmiset kokevat erilaiset asiat miellyttävinä. Jos omasta mielestä paras tapa viettää esimerkiksi lomaa perheen kesken on rento, kiireetön oleilu mökillä tai muussa lomakohteessa, aktiivinen liikuntapainotteinen loma voi tuntua jo ajatuksena uuvuttavalta. Vaikka itsestä tuntuisi tältä, ei se kuitenkaan merkitse, etteikö joku toinen perhe voisi nauttia täysin rinnoin lomasta, jonka jokaiselle päivälle on suunniteltu jokin liikunta-aktiviteetti.
Joillakin tuntuu olevan suuri tarve arvostella muiden perheiden erilaisia elämäntyylejä. Esimerkiksi Ylen artikkelissa kerrotaan perheenäidistä, joka ei harrasta lastensa kanssa perinteisiä yhteisiä aktiviteetteja, kuten vaikkapa piirtämistä ja askartelua. Sen sijaan hän vie lapsensa pyöräretkille, vaelluksille ja nukkumaan laavulle.
Äiti kertoo kuulleensa muilta ihmisiltä negatiivissävytteisiä kommentteja, joissa he kyseenalaistavat hänen tapansa viettää aikaa lastensa kanssa. Äiti kertoo kuulleensa esimerkiksi seuraavanlaisia kommentteja: “mitä sä oikein esität?”, “pitääkö noin pienet lapset raahata rinteeseen tai telttaretkille?” ja “ei kukaan oikeasti tykkää olla noin paljon lasten kanssa”.
Äiti pohtii, että mitä tahansa vanhempi tekee, aina on jotain pielessä. Vanhemmuutta arvostellaan ja ohjeita sekä mielipiteitä jaetaan pyytämättä. Hän toteaa liikunnan olevan itselleen tärkeä asia, siinä missä jokin toinen asia on jollekin muulle tärkeää. Äiti toivoo, että vanhemmat ja perheet rohkaistuisivat tekemään yhdessä enemmän sellaisia asioita, jotka itsestä tuntuvat hyvältä.
Oletko sinä kokenut, että tapaasi olla vanhempi on arvosteltu?
Lähde: Yle
Teksti: Sonja
