Kosketuksella ja sylissä pitämisellä on iso merkitys vauvalle, mistä Ruuhkavuosien aiemmin julkaistussa artikkelissakin kerrotaan. Sylittelyllä on merkitystä myös keskoslasten kehityksen tukemisessa.
Pikkukeskosen sylittelylle on löytynyt uusi hyöty ja samalla isien läheisyyden merkitys on noussut myös esiin. Puheterapeutti Eva Ståhlberg-Forsénin väitöstutkimuksen mukaan vanhempien syli ja läheisyys vastasyntyneiden teho-osastolla edistävät pikkukeskosen myöhempää sanaston kehitystä, tiedottaa Helsingin yliopisto.
Pikkukeskoset syntyvät ennen 32. raskausviikkoa ja lisäksi 1 500 grammaa syntyessään painavista vauvoista puhutaan pikkukeskosina. Pikkukeskoset syntyvät kielenkehityksenkin kannalta hyvin herkkään aikaan, koska aivojen ja kuulon kehitys ovat heillä vielä aivan kesken.
Ståhlberg-Forsén sai tutkimuksessaan selville, että varhaiset keskusteluvuorot teho-osastolla, eli hoivaajan vastaaminen lapsen ääntelyyn, vaikuttivat positiivisesti lapsen sanaston kehitykseen. Lisäksi mitä enemmän pikkukeskonen sai molempien vanhempien sylihoitoa tai ihokontaktia, sitä paremmat sanaston taidot lapsella oli 18 kuukauden korjatussa iässä (korjattu ikä on lasketun ajan perusteella laskettu ikä ja kalenteri-ikä on syntymäpäivän mukainen ikä).
”Isien läheisyyden merkitys on tärkeä löydös. Sitä ei ole juurikaan tutkittu varsinkaan kielenkehityksen kannalta”, Ståhlberg-Forsén kertoo.
Vanhempien ja hoitohenkilökunnan suuri sanojen määrä oli puolestaan negatiivisesti yhteydessä sanaston tarkkuuteen. Tässä määrässä oli mukana kaikki lapsen ympärillä puhuttu puhe hoitohenkilökunnan puhe mukaan luettuna.
Sylissä pitäminen on keskeistä
Tutkimuksessa nauhoitettiin pikkukeskosen äänimaailmaa teho-osastolla 16 tunnin ajan Language Environment Analysis (LENA)-menetelmällä. Tämä menetelmä tunnistaa ja laskee automaattisesti esimerkiksi aikuisten sanoja sekä aikuisen ja lapsen keskusteluvuoroja. Lisäksi lapsen ja vanhempien välistä läheisyyttä kartoitettiin vanhempien pitämän läheisyyspäiväkirjan avulla 14 vuorokauden ajan. Sanojen sekä läheisyyden ja läsnäolon määrä vaihteli teho-osastolta kerätyssä tutkimusaineistossa paljon.
”Sanaston kehityksen kannalta pelkkä läsnäolo ei ollut niin keskeistä, vaan nimenomaan ihokontakti tai sylissä pitäminen molempien vanhempien kanssa. Myöskään sanojen määrä ei ollut ratkaisevaa, vaan varhaiset vastavuoroiset keskusteluvuorot vauvan ja hoivaajan välillä”, Ståhlberg-Forsén taustoittaa.
Väitöstutkimukseen osallistui 43 pääosin suomenkielistä ennen raskausviikkoa 32 syntynyttä vakaassa terveydentilassa olevaa lasta perheineen. Lasten sanaston kehitystä tutkittiin myöhemmin 12, 15 ja 18 kuukauden korjatussa iässä menetelmillä, jotka pohjautuvat vanhempien tekemään arvioon lapsen sanaston kehityksestä.
Lisäksi lasten sanaston prosessointia tutkittiin 18 kuukauden korjatussa iässä silmänliikemenetelmällä, jonka aikana lapsi istui vanhemman sylissä ja katseli kuvia samalla, kun kuuli lyhyitä lauseita. Menetelmässä lapselle näytetään esimerkiksi omenan sekä auton kuva ja samanaikaisesti kuuluu lause ”Missä on auto?” ja silmänliikekameralla seurataan, minne lapsi kohdistaa katseensa.
Silmänliikemenetelmää on käytetty paljon kansainvälisissä tutkimuksissa. Ståhlberg-Forsén kumppaneineen muokkasi ja kehitti sen nyt ensimmäistä kertaa suomenkielisille lapsille. Ståhlberg-Forsénin väitöstutkimus on osa laajempaa pikkukeskosten kehitystä tutkivaa APPLE-tutkimushanketta, ja voit tutustua tutkimuksen tuloksiin tarkemmin täällä.
Teksti: Miia
