Harvaa ihmistä ei jollakin tasolla harmita, jos paljastuu, että hän on väärässä jossakin asiassa. Toiset osaavat ottaa itseen kohdistuvan kritiikin rakentavasti vastaan, siinä missä toiset voivat reagoida hyvinkin aggressiivisesti. Miksi joidenkin on niin vaikeaa hyväksyä, että on joskus väärässä jossakin asiassa?
Monet konfliktit saavat alkunsa tilanteesta, jossa joku syyttää toista jostakin, mutta toinen ei syytettä hyväksy ja puolustautuu vastasyytöksillä. Vaikka alkuperäinen syyttelijä olisikin oikeassa, tämä ei useinkaan tee tilannetta helpommaksi. Omia virheitään voi olla hyvin vaikeaa myöntää. Pahimmassa tapauksessa virheitä saatetaan yrittää piilotella keksimällä tekosyitä ja erilaisia peitetarinoita silloinkin, kun tilanne on täysin selkeä. Miksi joillekin on niin vaikeaa myöntää olevansa väärässä?
Virheen myöntäminen voidaan kokea oman epätäydellisyyden tunnustamisena
Virheen tekeminen tarkoittaa käänteisesti, ettei ole osannut toimia oikein tai ei ole tiennyt asian oikeaa laitaa, ja on kenties jopa jakanut muille väärää tietoa. Usein saatetaan ajatella, että vain “typerä” ja jollakin lailla yksinkertainen henkilö ei kykene näkemään virheitä itsessään. “Fiksujenkin” ihmisten voi kuitenkin olla hyvin vaikeaa tunnustaa olevansa väärässä. Kaikilta yhteiskunnan eri tasoilta löytyy virheitään häpeäviä ja piilottelevia ihmisiä.
Jos siis huomaa tehneensä virheen, ei tarvitse ajatella, että tämä olisi jonkinlainen indikaattori omasta typeryydestä. Kuka tahansa voi tehdä virheen. Todellinen ”fiksuuden määrä” mitataan vasta siinä kohdassa, kun virhe pitäisi tunnustaa itselle ja muille. Tämä voi olla hyvin haastavaa.
Joillakin ihmisillä oman virheen paljastumisesta seuraa voimakas puolustautumisreaktio. Virheen tekijä voi haukkua henkilöitä, jotka mainitsevat virheestä. Jos vanhemmat toimivat kotona tällä tavalla, heidän lapsensa helposti ottavat mallia vanhempien käytöksestä. Kun lapsi kasvaa, hänen saattaa olla itsekin vaikea suhtautua tilanteisiin, joissa joku ulkopuolinen osoittaa hänelle hänen olevan väärässä. Jos tällaisiin tilanteisiin ei osaa suhtautua oikein, tämä voi aiheuttaa monenlaisia ongelmia työpaikalla ja ylipäätään ihmissuhteissa.
Parisuhteessa toisen kyvyttömyys myöntää virhettään voi johtaa riitoihin
Monet parisuhteissa syntyvät riitatilanteet saavat alkunsa, kun toinen puoliso kokee tulleensa jollakin lailla kaltoinkohdelluksi toisen taholta, eikä toinen myönnä asiaa. Eräs yleinen riidanaihe on erimielisyydet kotitöiden jakautumisesta tai lastenhoidosta. Jos toinen puoliso kokee, että hän tekee toista enemmän kotitöitä ja toivoisi toisenkin osallistuvan enemmän esimerkiksi kodin siivoukseen, asiasta ei aina jaksa huomauttaa aikuismaisesti, vaan puhetyyli voi helposti mennä syyttelyn puolelle.
Varsinkin väsyneenä raskaan lapsiarjen keskellä on ymmärrettävää, että joskus pinna palaa eikä virhettään kykene myöntämään, vaikka syvällä sisimmässään tietääkin olevansa väärässä. Tällöin olisi tärkeää kyetä näkemään konfliktitilanne puolueettomasti, vaikka kuinka itseä harmittaisi. Usein auttaa, jos kuvittelee katsovansa riitaa ulkopuolelta. Kumman osapuolen “puolella” silloin olisi tilanteessa, vai olisiko kummankaan? Kumpi käyttäytyy lopulta lapsellisesti ja olisiko kuitenkin aikuismaisin päätös olla itse se fiksu osapuoli, joka laittaa riidan poikki?
Jos oppii myöntämään omat virheensä, tämä auttaa muitakin usein hyväksymään paremmin inhimilliset erehdykset, joita sattuu välillä kaikille.
