1970-luvulla suomalaisperheet alkoivat pitää karkkipäiviä, joka oli yksi keino, jolla pyrittiin parantamaan lasten hammasterveyttä. Karkkipäivän tarkoitus oli, että nimensä mukaisesti herkuttelu rajoittuisi yhteen tiettyyn päivään viikossa.
Monet vanhemmat todennäköisesti muistavat lapsuudestaan karkkipäivät, jotka saattoivat olla osalle jopa viikon kohokohta. Nykyään lasten kanssa toimitaan kuitenkin toisin, ja karkkipäivät ovat jäämässä historiaan. Terveystalon mukaan sen sijaan ruokaa opetellaan ajattelemaan terveyden sekä elimistön tarpeiden ja hyvinvoinninkannalta. Turha kurinalaisuus ja säännöt ovat jäämässä unholaan.
”Ruokaan ja herkutteluun suhtaudutaan nykyään enemmän kehon terveyden ja toiminnan sekä sallivuuden ja joustavuuden kautta. Joustava suhtautuminen syömiseen johtaa tutkitustikin parempaan syömisen hallintaan, parempiin ruokavalintoihin ja myös painonhallintaan”, ravitsemusterapeutti Kirsi Englund kertoo Terveystalon sivuilla.
Kyse on kokonaisuudesta sen sijaan, että takerruttaisiin yksittäisiin herkkuhetkiin. Englund muistuttaa, ettei mikään yksittäinen ruoka pilaa terveyttä eikä myös tee terveeksi tai onnelliseksi; erilaisia ruokia nautitaan erilaisissa tilanteissa.
”Ruoasta nauttiminen on tärkeää ihmiselle, ja ruoassa saa olla hyviä makuja. Jos aiemmin syömisessä painotettiin enemmän täyttävyyttä ja mentiin ravitsemusnäkökulmat edellä, nykyään ymmärretään, että kehon tarpeita ja viestejä on tärkeää kuunnella”, hän selittää.
”Yhdessä lapsen kanssa harjoitellaan syömiseen liittyviä taitoja ja nautitaan erilaisista kokemuksista eri tilanteissa. Opetellaan sitäkin, milloin masu on täynnä, ja milloin on nälkä ja syödään”, Englund sanoo.
Tiukat säännöt vääristävät ruokasuhdetta
Kun 70-luvulla alettiin suositella herkuttelun rajaamista yhteen päivään viikossa, karkkipäivään, nykyään syömiseen tai herkutteluun ei suositella mitään kovin tiukkoja sääntöjä. Terveystalon mukaan sellaiset usein vain lisäävät halua ”kiellettyä” ruokaa kohtaan sekä vääristävät ruokasuhdetta.
Lapsiperheessä on vanhempien vastuulla huolehtia, että lasten ruoka on monipuolista, laadukasta ja siitä, mitä milloinkin syödään. Kun suurin osa ruoasta on ravitsevaa sekä monipuolista, mahtuu mukaan myös herkuttelua. Vanhemman tehtävä on rajata, minkälainen määrä on minkäkin ikäiselle lapselle sopiva määrä ja on huomioitava yksilölliset mieltymykset.
”Herkuttelun ei tarvitse olla jokapäiväistä, mutta sen keskittäminen yhteen päivään korostaa väärällä tavalla sitä, että kyseessä olisi jotain kiellettyä tai pahaa, josta pitää tuntea syyllisyyttä”, Terveystalon sivuilla todetaan.
Näin terve ruokasuhde muodostuu
Terveystalon mukaan ruokaa kannattaisi ajatella neutraalina asiana ja suhtautua myös herkkuihin samalla tavoin kuin muuhun ruokaan: niitä syödään silloin, kun niitä on tarjolla. Joskus tekee mieli herkutella enemmän, toisena hetkenä herkkuja ei ole ja sekin on ok.
Ruoasta ei pidä tehdä palkintoa tai rangaistusta eivätkä herkut koskaan saisi liittyä siihen, miten hyvin lapsi on käyttäytynyt tai ollut käyttäytymättä. Myöskään tunteita ei tulisi käsitellä ruoan kautta, vaan tunteita sanoittamalla sekä kehoa rauhoittamalla.
Jotta lapsi oppii tervettä suhtautumista ruokaan, on herkuista ja arkiruoasta hyvä puhua mahdollisimman neutraalisti liikoja korostamatta. Erilaisten ruokien maistelu kuuluu lapsuuteen ja lapselle voi myös selittää, että keho tarvitsee monenlaisia ruokia, ja siksi toisia ruokia syödään enemmän ja toisia vähemmän.
Terveystalo kertoo, että terve ruokasuhde muodostuu, kun ruoasta ja syömisestä puhutaan avoimesti ja kokemuksia sekä mieltymyksiä voi jakaa yhdessä. Ylilyönnit herkuttelussa sen sijaan liittyvät siihen, että ruokaa on arvotettu. Kaikenlainen latautunut puhe syömiseen liittyen olisikin hyvä karsia sanavarastosta.
”Herkkujen tai minkään muunkaan ruoan äärellä ei tule sättiä itseään, kauhistella niistä kertyviä kiloja tai päivitellä joidenkin ruokien epäterveellisyyttä”, Terveystalo muistuttaa.
Ruuhkavuosien aiemmin julkaisemassa artikkelissa pohditaan, onko erityisessä karkkipäivässä mitään järkeä. Mitä mieltä olet: karkkipäivä, kyllä vai ei?
Lähde: Terveystalo
Teksti: Miia
