Monet vanhemmat tietävät, millaista se on, kun huonosti nukutut yöt toistuvat ja toistuvat, kun lapsi valvottaa jostain syystä. Lasten unesta ja sen vaikutuksesta vanhempien nukkumiseen on saatu uusia tutkimustuloksia.
Huonosti nukkuvat vanhemmat kokevat, että heidän lapsellaan on enemmän univaikeuksia kuin hyvin nukkuvat vanhemmat, ilmenee yleislääketieteen erikoislääkäri Hanni Rönnlundin tekemästä väitöstutkimuksesta. Nämä erot eivät kuitenkaan tulleet esiin lasten unen aktigrafimittauksessa. Aktigrafi on unen tutkimiseen kehitetty aktiivisuusmittari.
Erot huonosti ja hyvin nukkuvien vanhempien arvioissa lapsensa unen suhteen sopivat aiemmin muissa tutkimuksissa tehtyihin löydöksiin. Rönnlundin mukaan aiemmin on muun muassa todettu, että unettomat ihmiset arvioivat oman unensa todellista lyhyemmäksi. Väitöskirjassa ei voitu tutkia syy-yhteyksiä tutkimusmenetelmien vuoksi.
”Vanhemman arvio lapsensa unesta on kuitenkin yleensä luotettava. Väitöskirjan tulokset muistuttavat ammattilaisia ottamaan myös vanhemman unenlaadun huomioon lapsen univaikeuksia hoidettaessa”, Rönnlund toteaa Turun yliopiston tiedotteessa.
Tutkimuksen toisessa osassa ilmeni, ettei vanhemman huono uni huononna lapsen unta. Näin oli ainakin tutkimuksen seuranta-aikana, joka kesti vuoden.
”Tutkimustulos oli yllättävä, koska monen niistä vanhemmuuden piirteistä, joihin tutkimusten mukaan huonouninen vanhempi turvautuu, on aiemmin näytetty olevan yhteydessä lapsen huonoon uneen”, Rönnlund kommentoi, ja Turun yliopiston mukaan onkin mahdollista, että vaikutukset tulevat esille vasta pidemmän seurannan myötä.
Aamuvirkkujen vanhemmat nukkuvat paremmin
Rönnlund sai tutkimustyönsä kolmannessa osassa selville, että aamuvirkkujen lasten vanhemmat nukkuvat iltavirkkujen lasten vanhempia paremmin vuoden seurannassa. Iltavirkkujen lasten ja heidän vanhempiensa välillä on aiemmissa tutkimuksissa nähty syntyvän enemmän ristiriitoja nukkumaanmenoaikaan kuin aamuvirkkujen lasten perheissä.
Iltavirkkujen lasten voi olla vaikeampi mennä nukkumaan niin sanotusti järkevään aikaan, jolloin nukahtaminen viivästyy. Tämän myötä vanhemman nukkumaanmenokin voi viivästyä, kun jää valvomaan lapsensa nukahdettua.
”Sekä iltavirkkujen lasten että aikuisten olisi hyvä tavoitella mahdollisimman muuttumattomia nukkumaanmeno- ja heräämisaikoja sekä arkena että vapaalla. Näin nukkumaanmeno ei hankaloidu arkeen palatessa”, Rönnlund suosittelee.
Iltavirkkuutta voi säädellä ja nukkumaanmenoa voi helpottaa muun muassa saamalla aamulla kirkasvaloa, välttämällä erilaisista näytöistä tulevaa sinistä valoa ennen nukkumaanmenoa sekä pitämällä makuuhuoneen pimeänä, mutta sallimalla yövalon tarpeen vaatiessa. Ruuhkavuosien aiemmin julkaisemassa artikkelissa annetaan myös vinkkejä, miten yökyöpeli voi muuttaa rytmiään sopivammaksi perheensä kanssa.
Rönnlund perehtyi väitöstutkimuksessaan päiväkoti- ja esikouluikäisten lasten sekä heidän vanhempiensa uneen. Vanhempia pyydettiin arvioimaan sekä omaa että lapsensa unta ja lasten unta myös seurattiin viikon ajan aktigrafilla. Tutkimuksen ensimmäisessä osassa oli mukana vain biologisissa perheissään eläviä lapsia, kun taas kahdessa muussa oli mukana myös ulkomailta adoptoitujen lasten perheitä.
Voit tutustua väitöstutkimukseen tarkemmin täällä.
Teksti: Miia
