Vanhempien ero on usein koko perheen elämään merkittävästi vaikuttava päätös. Yhden tutkimuksen mukaan eron myötä lasten äitiaika tuplaantuu ja isäaika romahtaa. Eron myötä isissä voikin herätä huoli siitä, että lopulta menettää lapsensa.
Vanhempien erot ovat yleisiä, mutta eron jälkeistä isyyttä on tutkittu Suomessa vain vähän. Askel parempaan suuntaan on otettu Jyväskylän yliopiston perhe- ja isyystutkimuksen dosentti Johanna Terävän tekemällä tutkimuksella.
Terävä on tutkinut lapsensa äideistä eronneiden miesten isyyspuhetta haastatteluissa. Hän tunnisti kolme puhetapaa, joilla isät merkityksellistävät isyyttään. Puhetapojen lisäksi Terävä tarkasteli tarkemmin myös sitä, millaisiksi miehet luonnehtivat isyytensä sekä millaisia pyrkimyksiä, mahdollisuuksia ja rajoja eron jälkeiseen isyyteen liittyy.
Terävä jakoi isyyspuheet seuraavalla tavalla:
- hoivapuhe (hellä huolehtija, turvan tuoja, kanssaleikkijä)
- kasvatuspuhe (sääntöjen asettaja ja roolimalli, keskustelija ja kannustaja, opettaja)
- huolipuhe (murehtija, surija, väärinymmärretty)
Hoivapuheessa isät painottivat lämpimän isä-lapsi-suhteen luomisen tärkeyttä
Moni tutkimukseen osallistuneista isistä reflektoi syvästi isyyttään. He myös asettivat korkeat moraaliset kriteerit eron jälkeiselle isyydelle, vaikkeivät aina näitä itse täyttäisikään.
”Hoivapuheessaan isät painottivat ennen kaikkea lämpimän isä–lapsi-suhteen luomisen ja hoivaamisen tärkeyttä sekä pyrkivät huomioimaan lapsensa yksilölliset tarpeet”, Terävä kertoo.
Tutkijan mukaan kasvatuspuheessa isät korostivat haluavansa kasvattaa sääntöjen asettamisen, keskustelun, opettamisen ja miehen mallin kautta lapsista moraalisia, omatoimisia sekä toisia kunnioittavia ihmisiä.
”Isien puheessa oli nähtävissä myös viitteitä perinteiseen isyyteen ja mieheyteen, joskin isät korostivat välttävänsä rankaisun käyttämistä kasvatuskeinonaan”, Terävä kuvailee.
Isiä pelottaa leimautuminen huonoksi isäksi ja uhka lapsen menettämisestä
Terävä havaitsi, että haastatellut isät korostivat olevansa vanhemmuuteensa sitoutuneita, lapsen parhaaseen pyrkiviä isiä. Vaikka isät maalasivat puheessaan varsin ihanteellista isyyskuvaa, toivat he huolipuheessaan esille pelkonsa siitä, että tulisivat väärinymmärretyiksi ja joutuisivat ulkokehälle lapsensa elämässä.
Isyys eron jälkeen ei näyttäydy mutkattomana, mutta parhaimmillaan se on isän ja lapsen suhdetta lähentävä ajanjakso. Toisaalta tutkimuksessa eron jälkeisestä isyydestä kerrottiin haavoittuvana ja kompleksisena, jossa isien suurimpana pelkona on leimautuminen huonoksi isäksi ja uhka lapsen menettämisestä.
”Jotta isän ja lapsen välinen turvallinen tunneyhteys ja aito molemminpuolinen kiintymys toteutuisivat, isällä on oltava kykyä, halua sekä mahdollisuus arkiseen hoivaan ja vastuunottoon”, Terävä painottaa.
Terävä keräsi tutkimusaineiston yhteistyössä Ensi- ja turvakotien liiton kanssa. Haastatteluihin osallistui 21 eronnutta isää. Terävän tutkimusartikkeli on julkaistu Sosiologia-lehden numerossa 2/2024.
Vanhempien ero voi herättää lapsissa monenkirjavia tunteita ja tilannetta onkin tärkeä käsitellä yhdessä lasten kanssa. Löydät tähän vinkkejä Ruuhkavuosien aiemmin julkaisemasta artikkelista täällä.
Teksti: Miia
