Miten lapset voivat herkutella terveellisillä tavoilla? Mikä on sopiva määrä herkkuja? Ravitsemusterapeutti on kertonut vastauksia näihin vanhempiakin usein askarruttaviin herkuttelukysymyksiin.
Herkut ovat lähes jokaisen lapsen mieleen (ja usein aikuistenkin). Liiallinen sokerin saaminen ruokavaliosta ei kuitenkaan ole hyvästä terveydelle, mikä voi monia sokerihiiriä harmittaa, kun herkkuja ei voi syödä mielin määrin. Herkuttelusta ei kuitenkaan tarvitse luopua kokonaan, ei lapsen eikä aikuisen.
”Nyrkkisääntönä voisi sanoa, että herkkuja voi syödä ja oikeastaan tuleekin syödä päivittäin jokaisen henkilön oman kourallisen verran. Lapselle sopiva määrä on yksi hänen oma kourallisensa herkkua per päivä esimerkiksi aterian jälkiruokana”, ravitsemusterapeutti Mari Aalto Terveystalosta opastaa.
Aalto kertoo, että herkut tulisi arkipäiväistää ja nauttia niitä päivittäin, jotta ne neutraalistuvat ja mielenkiinto niitä kohtaan katoaa. Yksi keino tähän on juuri jokapäiväinen jälkiruoka, joka on tärkeä rutiini koko perheelle. Ajan kanssa se arkipäiväistää suhdetta herkkuihin ja ne tippuvat jalustalta pois.
”Sääntö voisi olla, että ruoan jälkeen jokainen saa ottaa oman kourallisen verran mitä tahansa herkkua kaapeista, mitä tekee mieli. Tämä on erittäin toimiva tapa ja näin syömisen hallinta kehittyy parhaaksi mahdolliseksi suhteessa herkkuihin”, Aalto selittää.
”Tämä ei tietenkään onnistu ja tuota toivottua tulosta, jos vanhemmat eivät sitoudu siihen. Loppujen lopuksi lapsi toimii aina samaan tapaan kuin vanhemmatkin eli ruokasuhdeasiat kopioituvat eteenpäin”, hän lisää.
Joustavat säännöt
Jos jälkiruokaherkku on tullut tavaksi, miten muu mahdollinen herkuttelu? Onko esimerkiksi elokuviin mentäessä leffaherkku pois laskuista tai pitääkö jälkiruokaherkku jättää tuollaisena päivänä väliin? Aallon mukaan leffaherkkuja ei tarvitse unohtaa, mutta sopiva määrä on jälleen oman kourallisen verran – myös aikuiselle.
”Tässähän aikuinen on esimerkkinä, ja aikuisen toimintatapa tarttuu sellaisenaan lapselle. Silti voidaan syödä normaali päivittäinen aterian jälkeinen jälkiruoka ja sitten on erikseen tämä leffaherkku. Jokapäiväinen jälkiruoka on rutiini, mihin ei vaikuta päivän muu herkuttelu”, ravitsemusterapeutti sanoo.
Aalto toteaa, että herkuttelusäännöissä on hyvä muistaa joustavuus. Hänen mukaan kannattaa ennemmin sallia kuin rajoittaa tai kieltää.
”Eli jokapäiväisen jälkiruoan lisäksi perheenä voi toki keittää pullakahvit iltapäivällä tai ottaa ’ylimääräiset’ jätskit uimassa ja niin edelleen. On siis hyvä pitää joustavat säännöt, mutta niin, että jokainen tietää, että pääaterian jälkeen aina saa ottaa herkkua, jos haluaa”, hän kertoo.
Jälkiruokaherkku auttaa pitämään herkkumäärät aisoissa
Sokeri ja happohyökkäykset rasittavat hampaita, mutta kun herkut ottaa aterian jälkiruoaksi, eivät ne rasita hampaita yhtään enempää. Herkuttelu jälkiruokana auttaa myös pitämään herkkumäärät aisoissa, kun vatsa on jo täynnä ruokaa.
”Herkkujen osuus päivän syömisistä on maksimissaan 1–2 lapsen omaa kourallista eli ei merkittävää määrää. On hyvin tärkeää pitää lapsen ja koko perheen ateriarytmi hyvin säännöllisenä, jotta energiantarve on huipussaan ja aterioita kertyy 5–6 päivässä”, Aalto sanoo ja lisää, että näin lapsi saa myös riittävästi ravintoaineita päivässä.
Joskus herkuttelu voi kuitenkin ryöpsähtää. Mistä tietää, milloin lapsi on saanut liikaa herkkuja?
”Liikaa herkkuja on syöty silloin, jos lapsi saa sokerihumalan eli ylivilkastuu ja käyttäytyminen muuttuu tai seuraava ateria tai välipala ei maistu tai kiinnosta. Siitä kertoo myös se, jos lapselle tulee huono olo, esimerkiksi maha kipeäksi tai jopa oksennus herkkujen syömisestä”, Aalto selittää.
Jos kaipaat lisää vinkkejä sokerin määrän vähentämiseen lapsen ruokavaliossa, löydät niitä Ruuhkavuosien aiemmin julkaisemasta artikkelista.
Lähde: Terveystalo
Teksti: Miia
