Vanhemmalleen kiukutteleva lapsi ei ole epätavallinen näky. On ymmärrettävää, että pienen lapsen väsymys tai nälkäisyys saattaa purkautua ulos huonotuulisuutena. Vanhemman on aikuisena helpompi hallita käyttäytymistään. Silti toisinaan näkee vanhempien käyttäytyvän tavoilla, jotka muistuttavat kiukuttelevaa lasta.
Kaupungilla ja puistoissa näkee varsinkin loma-aikana usein perheitä nauttimassa kiireettömästä yhdessäolosta. Jos lapset alkavat jossakin vaiheessa päivää kiukutella väsymystään, voi vanhempien jaksaminen ymmärrettävästi olla koetuksella. Sivusta seuratessa joidenkin vanhempien reaktiot lastensa kiukutteluun voivat joskus vaikuttaa ylimitoitetuilta. Toisinaan vanhemman käytös voi jopa tuoda mieleen kiukuttelevan lapsen.
Onko vanhemmalla oikeus kiukutella lapselleen?
Maltin menettäminen silloin tällöin on täysin inhimillistä. Aikuiseksi kasvaminen ei tee ihmistä immuuniksi äkillisille mielialan vaihteluille, vaikka ärtymyksen hallitseminen onkin aikuiselle helpompaa kuin lapselle. Monet erilaiset tekijät voivat laukaista ärtymyksen ja jopa vihan tunteita. Varsinkin lasten ollessa pieniä vanhemmilla voi toisinaan olla runsaasti univelkaa, mikä voi osaltaan alentaa ärtymyskynnystä. Myös lapsiarjen yleinen kiire voi joskus aiheuttaa stressiä, joka purkautuu kiukkuna perheenjäseniä kohtaan.
Väsyneenä vanhempi saattaa ärtyä lapselleen myös sellaisissa tilanteissa, joissa hän ei ärtyisi levänneenä. Jos tällaista tilannetta katsoo sivullisena, vanhemman käytös saattaa joskus näyttää täysin kohtuuttomalta. Tilannetta sivusta seuraavan on kuitenkin mahdotonta tietää taustoja vanhemman ärtymyksen takana.
Maltin menetys tapahtuu usein yllättäen ja kaduttaa jälkeenpäin
Mikään ei oikeuta vanhempaa käyttäytymään huonosti lapsiaan kohtaan, mutta tilanteet eivät välttämättä ole aina niin mustavalkoisia kuin ulkopuolelta saattaa näyttää. Jokainen vanhempi on joskus menettänyt malttinsa lapsensa kanssa ja tietää, miten yllättäen tällainen tilanne voi osua kohdalle. Usein vanhempaa kaduttaa oma toimintansa jälkeenpäin, mutta vihaisia sanoja ei saa enää sanomattomiksi.
Jos ulkopuoliset ovat todistaneet tilannetta, vanhempi voi katumuksen lisäksi tuntea suurta noloutta käytöksensä johdosta. Jos oma reaktio todella on ollut kohtuuton lapsia kohtaan, nolouden ja katumuksen tunteet voivat auttaa vanhempaa jatkossa hillitsemään itsensä paremmin. Samaan aikaan on tärkeää muistaa olla armollinen itseään kohtaan. Vanhemmuus on eräs vaativimmista tehtävistä, joita ihminen kohtaa elämän varrella. Kukaan ei selviä vanhemmuudesta tekemättä välillä virheitä. Tärkeintä on oppia virheistä ja pyrkiä olemaan toistamatta niitä.
Vanhemmuus on jatkuva oppimisprosessi
Jos vanhempi huomaa kiukuttelevansa lapselleen usein, on hyvä pysähtyä ja miettiä, millaisilla keinoilla itseään voisi auttaa säilyttämään paremmin tyyneytensä myös silloin, kun lapsi koettelee hermoja. Samalla lailla kuin lapsi oppii kasvaessaan hillitsemään itseään, myös vanhempi oppii kokemuksen karttuessa jatkuvasti paremmaksi vanhemmaksi. Tärkeintä on, että vanhemmalla on halu ja motivaatio kehittyä kärsivällisemmäksi ja oppia hallitsemaan itseään paremmin. Vaikka välillä tulisikin taka-askelia, niiden ei tule antaa lannistaa itseään. Vanhemmuus ja elämä ylipäätään on jatkuva oppimisprosessi, jossa kukaan ei koskaan tule täysin valmiiksi.
