Jos lapsi syyllistyy ilkivaltaan ja hänet todetaan syylliseksi, vanhemmilla ei ole automaattista velvollisuutta korvata lapsen aiheuttamia vahinkoja. Onko pienen lapsen vanhemmilla kuitenkin moraalinen velvollisuus korvata esimerkiksi lapsensa ilkivallantekojen aiheuttama taloudellinen vahinko?
Iltalehdessä kerrotaan 9-vuotiaan pojan sotkeneen parkkipaikalla olleen auton spraymaalilla. Poika oli jäänyt kiinni, kun hänen toverinsa olivat kertoneet vanhemmilleen asiasta ja yhden toverin vanhempi otti yhteyttä sotketun auton omistajaan. Auton sotkijan nuoren iän vuoksi poliisi ehdotti asiassa sovittelua. Töhrimiseen syyllistyneen lapsen vanhemmat kuitenkin ilmoittivat, etteivät he suostu sovitteluun.
Tapaus on herättänyt paljon keskustelua monilla foorumeilla. Monien on vaikea ymmärtää, kuinka vanhemmat voivat kieltäytyä korvaamasta lapsensa aiheuttamia vahinkoja. Toiset taas spekuloivat, onko syynä mahdollisesti se, että vanhemmat kieltäytyvät maksamasta lapsensa toistuvia vahingontekoja ja ovat todenneet lapselleen, että tämä saa itse maksaa vahingot aikuisena, kun hänellä on omia tuloja.
On toki täysin mahdotonta tietää taustoja kyseiseen tilanteeseen. Yleisellä tasolla vastaavissa tilanteissa syitä vanhempien haluttomuuteen osallistua sovitteluun voi varmasti olla monia. Jos perhe esimerkiksi on vähävarainen, silloin pienenkin korvaussumman maksaminen voi olla hyvin vaikeaa tai vanhemmat voivat kokea sen jopa mahdottomaksi. Tällöin vanhemmat saattavat ajatella, että ainoa vaihtoehto on kieltäytyä sovittelusta, jolloin korvaus siirtyy mahdollisen oikeudenkäynnin kautta lapsen maksettavaksi myöhemmin. Vanhemmat saattavat myös ajatella, että lapsi ei ehkä enää niin helposti syyllisty ilkivaltaan, kun hän tietää itse joutuvansa korvaamaan vahingot.
Onko vanhemmilla moraalinen velvollisuus korvata lapsensa aiheuttamat vahingot?
On ymmärrettävää, että aihe herättää voimakasta keskustelua foorumeilla. Tuntuu väärältä, että töhrityn auton omistaja joutuu maksamaan omaisuutensa turmelemisesta, vaikka syyllinen on tiedossa.
Pienen lapsen elämässä kaikki ei ole niin kuin pitää, jos hän syyllistyy tämänkaltaisiin tekoihin. Vielä surullisemmaksi tilanteen tekee ajatus siitä, että lapsen vanhemmat kieltäytymällä sovittelusta antavat samalla lapselleen viestin, että he eivät osallistu tämän auttamiseen vaikeassa tilanteessa. Vaikka lapsi onkin toiminut väärin, olisi vanhempien tärkeää seisoa lapsensa tukena ja pyrkiä auttamaan tätä oppimaan parempia toimintamalleja. Kyseessä on kuitenkin hyvin nuori lapsi.
Lasta on tärkeää tukea myös silloin, kun hän tekee virheitä
Jos vanhemmat havaitsevat lapsessaan merkkejä siitä, että tämä ei kunnioita toisten omaisuutta tai sääntöjä, kannattaa asiaan puuttua mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Jos lapsen esimerkiksi antaa liikkua ulkona epämääräisissä kaveriporukoissa eikä pyri vaikuttamaan hänen oikeustajunsa kehittymiseen, ongelmat voivat olla teini-iässä jo aivan toista mittaluokkaa ja asioihin saattaa olla hyvin vaikea enää siinä vaiheessa vaikuttaa tehokkaasti.
Jos vanhemmat kokevat, että he eivät kykene itse auttamaan lastaan, on heidän velvollisuutensa lapsen huoltajana etsiä tälle ulkopuolista apua.
Oletko sinä sitä mieltä, että vanhempien velvollisuus on korvata alaikäisen lapsensa tekemät vahingonteot, vai onko hyväksyttävää jättää korvaukset lapsen harteille hänen täysi-ikäistyttyään?
Lähde: Iltalehti
