Lapsiperhearki voi olla kuormittavaa, varsinkin ruuhkavuosien keskellä, että vanhempien parisuhde jää muun elämän jalkoihin ja kärsii. Erityislasten perheissä kuormittavuus voi olla kuitenkin niin voimakasta, että se rikkoo parisuhteita ja vanhemmat eroavat.
Psykoterapeutti ja kirkkohallituksen asiantuntija Sari-Annika Pettisen mukaan monet erityislasten vanhemmat päätyvät eroon kuormittavan arjen vuoksi, kertoo Kaleva. Tilanne parisuhteissa voi kriisiytyä kuormituksen myötä etenkin silloin, jos haasteita on taustalla jo valmiiksi.
Pettisen arvion mukaan suomalaisista erityislasten vanhemmista yli puolet eroaa. Parisuhde työnnetään helposti sivuun, jotta arjesta jaksaisi selviytyä. Pettinen sanoo Kalevassa, että aikaa menee selviytymiseen etenkin silloin, jos lapsen sairaus on tullut yllättäen, on vaikeampi vaihe tai sairaus ei ole hoitotasapainossa.
Oman lapsensa omaishoitajana toiminut Pettinen tietää, että vakavasti sairas lapsi kuormittaa ihan valtavasti. Erityisyydestä tulee akuutin kriisin jälkeen hiljalleen normaalia arkea, mutta erityisperheissä arki ei kuitenkaan ole samanlaista kuin muilla perheillä.
Vanhemmat voivatkin joutua lopullisesti luopumaan mielikuvista, joita heillä on ollut vanhemmuudesta.
”Joutuu käymään surutyön tai luopumisen, että menikin toisella tavalla. Elämä voi silti olla hyvää. Matka siihen, että sopeutuu muuttuneeseen tilanteeseen, on vaikein kohta”, Pettinen sanoo Kalevassa.
Parisuhteen hoitoon mallia ystävyyssuhteista
Parisuhteessa olevat ihmiset ovat yksilöitä, joten suhteen osapuolilla voi olla omanlaisensa keinot toimia vaikeissa tilanteissa. Tämä voi aiheuttaa ongelmia ja synnyttää jopa kaunoja, jos tuntuu, ettei puoliso kuuntele tai häneltä ei saa kaipaamaansa tukea.
Pettinen korostaa puhumisen ja sanoittamisen merkitystä. Hyvää suhdetta ja vuorovaikutusta on yritettävä ylläpitää. Pettinen toteaa, että arjessa väsymys voi näkyä eikä tuolloin aina anna parastaan toiselle. Kumppanille pitäisikin ilmaista, että on väsynyt tai oli esimerkiksi huono päivä töissä.
Parisuhteen hoitamiseen voi ottaa mallia ystävyyssuhteista: ystävyyteenkin täytyy panostaa ja ystävälle puhutaan arvostavasta. Se on tapa ylläpitää suhdetta. Parisuhdetta hoidetaan myös yhteisellä, kahdenkeskisellä ajalla, mutta erityisvanhemmuudessa tilaisuudet siihen voivat olla vähissä. Pettinen kehottaa silloin etsimään yhteistä aikaa arjen keskeltä.
”Meillä se oli esimerkiksi rauhallinen 15 minuutin kahvihetki. Tai että joka päivä sanoo, että välitän sinusta. Tai että haaveilee jostakin tulevasta”, hän kertoo Kalevassa.
Erityisperheiden supervoimat
Pettinen on puhunut Kalevan haastattelussa erityisperheiden supervoimista, jotka ovat uudenlaisia sopeutumis- ja selviytymiskeinoja, joita perheessä on löydetty. Niitä kertaalleen harjoitettuja voimia voi ottaa käyttöön myöhemmin, jos kohtaa uuden kriisin. Puolisoita yhdistävä tekijä ja tällainen supervoima voi olla esimerkiksi musta huumori.
”Arvot kirkastuvat. Arvostetaan meidän perhettä ja valintoja, eikä välitetä muiden odotuksista ja mielipiteistä”, Pettinen sanoo.
Vaikka Pettisen arvion mukaan monet erityisvanhemmat päätyvät eroon, ei eropäätöstä tehdä kevyesti, vaan sitä pohditaan tarkkaan. Psykoterapeutin mielestä on myönteistä, että ihmiset haluavat hyviä suhteita ja yhä useammin tunnistavat, jos suhteessa on tuhoavia piirteitä.
”Enemmän mietitään, mikä meille on parasta ja hyvää sen sijaan, että sinnitellään ja sinnitellään. Jokainen, joka tulee pohtimaan, pitäisikö jatkaa yhdessä, on oikean asian ääressä”, Pettinen toteaa.
Vaikka tilanne alkaisi näyttää toivottomalta, voi parisuhteen yhä pelastaa, mutta se vaatii Pettisen mukaan sen, että osapuolet tunnistavat tilanteen ja hakevat apua. Tuolloin tarvitaan tahtoa ja kiinnostusta toista kohtaan sekä kykyä tutustua ja kuunnella toista. Puhumisen ja kuuntelemisen lisääntyminen voi lisätä toisen kunnioitusta ja se voi lopulta johtaa siihen, että löytyy jotain, joka on ollut kadoksissa – suhde herääkin uuteen eloon.
Erityisperhe on yhtä arvokas kuin mikä tahansa muu perhe
Kalevan haastattelussa Pettinen kehottaa niitä erityisperheitä, joissa on juuri nyt kuormitusta ja vaikeuksia jaksaa, hakemaan apua sekä pohtimaan, mitä arkeensa eniten kaipaa. Jos arki kuormittaa, voisiko sen pyörittämiseen saada tukea? Jos parisuhdetta kaipaisi huolenpitoa ja yhteistä aikaa, voisiko jostain saada tilapäistä hoitoapua lapsille?
”Älkää jääkö yksin. Uskaltakaa sanoittaa, mitä tarvitsette. Ette ole mitenkään vääränlaisia. Teidän perhe on yhtä hyvä ja arvokas kuin kenen tahansa muun perhe, vaikka teidän arki onkin erilaista”, Pettinen päättää.
Ruuhkavuosien aiemmin julkaistussa artikkelissa käsitellään erityislapsen vanhemmuutta ja mitä kaikkea se opettaa. Voit lukea aiheesta lisää täällä.
Lähde: Kaleva
Teksti: Miia
