Erilaiset huolet ovat osa ihmiselämää, ja myös vanhemmuuteen liittyy omia huoliaan. Ihmisillä on yksilöllisiä tapoja reagoida ja käsitellä huolia, mutta kasautuessaan huolet vaikuttavat eri tavoin äitien, isien ja etenkin esikoisvanhempien kohdalla.
Lapsen syntymä mullistaa elämän, mutta toisinaan esikoisen saaminen voi johtaa siihen, että ajatukset aiemmin suunnitellusta tai toivotusta lapsimäärästä pienenevät. Jyväskylän yliopiston tutkimus on havainnut, että esikoisvanhemmilla vanhemmuuteen liittyvien huolten kasautuminen laskee isien todennäköisyyttä saada toinen lapsi. Äitien kohdalla vastaavaa yhteyttä ei havaittu.
OneChild-tutkimushankkeen osatutkimuksessa noin vuoden ikäisten esikoislasten vanhemmilta kysyttiin heidän kokemuksiaan neljästä huolityypistä. Toisen lapsen syntymä oli epätodennäköisempää, kun isät kokivat useita vanhemmuuteensa liittyviä huolia.
”Esimerkiksi isillä, jotka eivät kokeneet lainkaan huolia, syntyi toinen lapsi noin 78 prosentin todennäköisyydellä tutkimusjakson aikana. Sen sijaan isät, jotka kokivat kaikkia neljäntyyppisiä huolia, todennäköisyys toisen lapsen syntymälle oli enää noin 35 prosenttia”, hankkeen johtaja Sanna Moilanen selventää tuloksia tiedotteessa.
Tutkimuksessa kysytyt huolityypit olivat:
- huoli omien vanhemmuustaitojen riittävyydestä
- huoli omasta jaksamisesta
- huoli kontrollin menettämisestä ristiriitatilanteissa esikoislapsen kanssa
- huoli yksinäisyydestä ja vastuun kantamisesta yksin huoltajana
Jyväskylän yliopiston mukaan tutkimuksen tuloksissa yllättävää oli, että vaikka äidit kokivat vanhemmuuteensa liittyviä huolia isiä tyypillisemmin, korostui tuloksissa isien huolten yhteys pienempään todennäköisyyteen saada toinen lapsi.
”On mahdollista, että pienten lasten äideillä on laajempi sosiaalinen tukiverkosto käytettävissään kuin isillä. Huolten jakaminen voi ajan kuluessa lieventää äitien huolia, eivätkä ne näin ollen heijastu kielteisesti päätökseen hankkia toista lasta”, Moilanen pohtii.
Vertaistukiryhmät voisivat tuoda isille kaivattua tukea
Kokemus vanhemmaksi tulosta voi olla yllättävä ja osalle vanhemmista jopa shokki, koska nykyään vanhemmaksi tullaan verrattain vähäisellä kokemuksella lastenhoidosta. Uusille vanhemmille pienen lapsen hoitaminen voi olla hyvin intensiivistä, väsyttävää ja jopa stressaavaa muuttuneen unirytmin, jatkuvan saatavilla olon sekä oman ja parisuhdeajan vähenemisen vuoksi.
Vanhemmaksi kasvu tapahtuu lisäksi osana ympäröivää yhteiskuntaa ja siihen kytkeytyvää vanhemmuuskulttuuria, jotka asettavat vanhemmille tietynlaisia odotuksia. Jyväskylän yliopiston tiedotteessakin nostetaan esiin, miten tutkimustiedon mukaan ihanneäidin ja -isän odotetaan olevan rakastavia, kärsivällisiä ja huolehtivaisia.
”Kun väsyttävään ja stressaavaan elämäntilanteeseen lisätään vanhempien pyrkimys vastata toiminnallaan myös ympäriltä tuleviin intensiivisiin odotuksiin, voi uusissa vanhemmissa herätä huoli esimerkiksi omien vanhemmuustaitojen riittävyydestä tai jaksamisesta”, Moilanen kommentoi.
Jyväskylän yliopiston mukaan olisi tärkeää, että perheiden kanssa toimivat ammattilaiset keskustelisivat vanhempien kanssa vanhemmuudesta, vanhemmuuteen liittyvistä odotuksista ja mahdollisista huolista sekä vanhempien hyvinvoinnista. Myös isät tulisi saada mukaan näihin keskusteluihin.
”Erilaiset vertaistukiryhmät, joihin olisi mahdollista osallistua myös etänä ja sovittaa ne näin yhteen perhe–työ–palapelin kanssa, voisivat myös tuoda isille kaivattua vertaistukea varhaiseen vanhemmuuteen”, Moilanen ehdottaa tiedotteessa.
Tutkimuksen aineisto pohjautui vuosien 2016 ja 2020 välillä toteutettuun pitkittäiskyselytutkimukseen, johon vastasi 544 vanhempaa, joilla oli ensimmäisellä kyselykerralla yksi noin yksivuotias lapsi. Voit tutustua OneChild-tutkimushankkeeseen täällä ja itse tutkimukseen tarkemmin täällä.
Teksti: Miia
