Suomessa kasvaa kymmeniätuhansia isättömiä lapsia. Lasten isättömyyteen on monia erilaisia syitä. Vuosikausien ajan lapsen isättömyys on voinut johtua kuolemantapauksesta, eron jälkeisestä erkaantumisesta tai siitä, ettei edes äiti edes tiedä kuka lapsen isä on. Oli syy mikä tahansa, isättömyys jättää aina jäljen, joka tuntuu vielä aikuisuudessakin.
Lapsen isättömyys on kautta aikojen ollut arka aihe jota on haluttu varjella ja salata jopa koko suvun voimin. Harri Koski, 50, kertoo Seuran artikkelissa saaneen tietää 15-vuotiaana, että isäksi luultu mies ei olekaan hänen biologinen isänsä. Tieto romahdutti pojan elämän ja syöksi hänet päihteisiin ja pitkälle aikuisuutta haitanneeseen elämään.
Kerran kotinsa eteisen kaappeja kolutessaan Koski löysi lippaasta valokuvan, josta häntä katsoi vaalea, nojatuolissa istuva mies. Kun Kosken äiti kertoi kuvan miehen olevan Kosken oikea isä, 15-vuotias poika tunsi tulleensa raskaasti petetyksi. Hänen tuntemansa isä olikin isäpuoli, ja oikeaa isäänsä hän ei tuntenut lainkaan.
-Pakkasin kimpsut ja kampsut ja lähdin hurjien poikien kanssa Tukholmaan, kertoo Harri lähteelle.
Asiasta ei koskaan puhuttu avoimesti. Harrista tuli itsetuhoinen ja päihteitä käyttävä mies, joka sai ulosottoon suuret velat.
Koski katsoo, että hänen itsetuhoinen elämäntyylinsä ja käyttäytymisensä johtuivat siitä, että hän ei uskaltanut kohdata tavallista arkielämää.
-Kun en onnistunut missään, tunsin, että en myöskään ole mitään. Täytin päihteillä tyhjyyttä itsessäni, kertoo Harri.
Asian käsittely ensiarvoisen tärkeää
Psykologi Virpi Lahtiharjun mukaan isä-asiaa tulee käsitellä, sillä muuten lapsen elämään voi jäädä valtava aukko, jonka seurauksia on mahdoton ennustaa etukäteen.
Lahtiharju painottaakin, että isyys kannattaa aina selvittää. Hänen mukaansa isä on lapselle korvaamaton ja ainutlaatuinen, jonka olemassaoloa ei voi kieltää tai unohtaa.
Lahtiharjun mukaan isätön lapsi voi altistua kaveripiirissä esimerkiksi rankalle kiusaamiselle. Kiusaamisesta seuraava paha olo purkautuu eri tavoin, kuten aggressioina tai sulkeutumisena, joka voi paljon myöhemmin purkautua pahimmillaan jopa peruuttamattomina tekoina.
Eron jälkipuintia on mietittävä tarkasti lapsen näkökulmasta. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa ja molemmilla vanhemmilla on oikeus lapseensa.
– Parisuhteesta voi erota, mutta vanhemmuudesta ei. Silti usein käy niin, että kipeä parisuhde sekoittuu vanhemmuuteen. Yhteistyön tekeminen henkilön kanssa, jota ei edes halua nähdä, on vaikeaa, Lahtiharju sanoo Ylen uutisessa.
Edes laki ei valitettavasti velvoita ketään tapaamaan lastaan. Taustalla on Lahtiharjun mukaan vain ajatus lapsen parhaasta; jos isä tai äiti ei halua tavata lastaan, tapaamiseen ei ole syytä pakottaa, sillä tapaamistilanteen täytyisi olla lapselle myönteinen kokemus. Sitä vastoin vanhempi voi vaatia oikeudessa lapsensa tapaamisoikeutta.
– Tämä on tarpeen, sillä on esimerkiksi erotilanteita, joissa äiti haluaa vaikeuttaa isän ja lapsen tapaamista. Äiti ei osaa näissä tilanteissa ajatella asiaa laajemmin, vaan purkaa pahaa oloaan kieltämällä isää tapaamasta lasta, psykologi Virpi Lahtiharju kertoo.
Äidin ja isän erilaiset roolit lapsen elämässä
Harri Koski ei koskaan ehtinyt tavata biologista isäänsä ja kuuli enoltaan biologisen isänsä kuolleen vuonna 2010 Ruotsissa. Isällä on Ruotsissa myös tytär. Harri on aikeissa ottaa sisarpuoleen yhteyttä, mutta vielä he eivät ole tavanneet.
-Ihminen lienee enemmän sinut itsensä kanssa, jos hän tietää omista juuristaan, pohtii Koski.
Psykologi Virpi Lahtiharju kertoo, että isä on se, joka rohkaisee lasta kehittymään, äiti taas huolehtii tunnepuolesta. Sanotaan, että äidiltään lapsi oppii hymyilemisen taidon, mutta isältään hän oppii sanomaan lauseen tämän perässä, Lahtiharju kuvailee.
Joskus lapsen elämässä biologisen isän tilalla on joku toinen aikuinen mies. Lahtiharjun mukaan isäpuoli tai joku muu isän roolin ottava mies voi jossain määrin täyttää isän aukon lapsen elämässä, mutta biologisen isän rakkautta häneltä ei saa.
– Elämä ei silti pääty siihen ja lapsella on mahdollisuudet hyvään elämään myös ilman biologista isää, Lahtiharju sanoo.
Artikkeli julkaistu ensimmäisen kerran 27.6.2021.
