“Rajat ovat rakkautta”. Tämän klassikon ovat kuulleet varmasti kaikki. Rajojen tärkeyttä kasvatuksessa ei kuitenkaan voi painottaa liikaa. Rajat tuovat lapselle tunnetta turvallisuudesta ja lisäävät koko perheen hyvinvointia. Joskus kuitenkin tuntuu siltä, että lapsi tekee juuri päin vastaisesti, kun vanhemmat neuvovat. Mistä ihmeestä tällaisessa kapinallisuudessa on oikein kyse?
Rajojen opettelu on prosessi, joka sisältää myös hetkiä, joina lapsi selkeästi testaa rajoja- ja vanhemman hermoja. Kun lapsi kieltäytyy toimimasta tietyllä tavalla tai rikkoo jatkuvasti rajoja, saattaa epätoivon hetkellä herätä kysymys siitä, onko lapsi tahallaan hankala. Yrittääkö hän tahallaan saada minut hermostumaan?
Kuinka toimia, kun lapsi koettelee rajoja?
Pysy rauhallisena
Hengitä syvään ja anna tunnekuohun laantua. Vaikka tilanne olisi kuinka ärsyttävä, ja sinusta tuntuu siltä, että olet toistanut saman asian jo sata kertaa aiemmin, koeta olla menettämättä hermojasi. Hermostuessa tulee usein käyttäydyttyä lapsellisesti ja sanottua asioita, joita myöhemmin katuu.
Laske kymmeneen (tai sataan), ennen kuin alatte selvittämään tilannetta ja miettimään ratkaisua.
Muista kuitenkin, että myös vanhemmat ovat vain ihmisiä. Joskus hermot palavat yrityksistä ja hengittelyistä huolimatta. Jos hermostut ja päädyt huutamaan, suuttumaan tai sanomaan asioita, jotka kaduttavat jälkeenpäin, muista pyytää anteeksi. Ole rehellinen ja myönnä, että menetit hermosi. Anteeksipyynnön jälkeen on helpompi aloittaa selvittämään tilannetta puhtaalta pöydältä.
Löydä syy lapsen toimintaan
Kun lapsi rikkoo rajoja, on keskityttävä miettimään, kuinka välttää tilanteen toistuminen tulevaisuudessa. Kun vahinko on jo sattunut, lapsen tuomitseminen, nimittely, sättiminen ja asiasta myöhemmin muistuttaminen ei poista jo tapahtunutta virhettä. On parempi keskittyä tulevaisuuteen ja siihen, kuinka saman virheen toistumisen voisi välttää.
Positiivisen ja kunnioittavan selvittelyn tarkoituksena on yrittää ymmärtää miksi lapsi toimi niin kun toimi.
Oletko varma siitä, että raja oli lapselle tarpeeksi selvä?
Jos olet varma siitä, että lapsen rikkoma raja oli selkeä, muistuta lasta siitä, kuinka toivoisit hänen toimivan vastaavassa tilanteessa tulevaisuudessa. Kuvakorteista voi olla pienen lapsen kanssa apua joissain tilanteissa. Kuvat muistuttavat lasta siitä, kuinka heidän odotetaan toimivan tietyssä tilanteessa.
Oliko kyse unohduksesta?
Onko mahdollista, että kyse on silkasta unohduksesta? Kaikki unohtavat välillä asioita. Käykää rauhassa läpi säännöt ja pidä huolta, että lapsi ymmärtää miksi tietty raja asetetaan. Jos lapselle sanotaan, että “hampaat pestään vain kylpyhuoneessa”, voi olla vaikeaa muistaa, että harja suussa ei kannata lähteä seikkailemaan. Lasta saattaa helpottaa, jos hänelle selittää, että harja suussa juoksentelu voi aiheuttaa vaaratilanteita jos lapsi esimerkiksi kaatuu.
Oliko pyyntö liian vaikea toteuttaa?
Joskus lapsen tottelemattomuus voi johtua yksinkertaisesti siitä, että aikuinen pyytää lapselta liikoja. Mitä aikuinen näkee on se, että lapsi ei ole suorittanut pyydettyä tehtävää, mutta todellisuudessa lapsella on vain hankaluuksia noudattaa pyydettyjä ohjeita. Tällaisissa tilanteissa voi auttaa, jos vanhempi kertoo lapselle tarkemmin, mitä hän toivoo lapsen tekevän.
Kuvittele tilanne, jossa vanhempi pyytää lasta “siivoamaan huoneensa ennen nukkumaanmenoa”. Lapsi korjaa lattialta pois muutaman lelun ja käy nukkumaan. Mitä vanhempi näkee, on sotkuinen huone. Mitä lapsi ei välttämättä ole ymmärtänyt, on mitä vanhemman käsky “siivoa huoneesi” pitää sisällään. On tärkeää pysähtyä ja selittää tarkemmin, mitä lapselta odottaa. Sen sijaan, että pyytäisi lasta siivoamaan, voi muistuttaa, mitä pyyntö pitää sisällää. Lapsen voi olla helpompi ymmärtää vaikkapa pyyntöä viedä likapyykit pyykkikoriin ja korjata lelut omiin koreihinsa.
Osaako lapsi sanoittaa tunteensa?
Pienet lapset saattavat lyödä, töniä, riidellä leluista, sanoa ikävästi tai viedä lelun toisen kädestä. Pienten lasten elämä on jatkuvaa sääntöjen mukaan elämisen opettelua. Joskus lapsella ei vaan ole vielä parempaa keinoa ilmaista suuttumustaan, kuin tuupata kaveri nurin. Tällaisessa tilanteessa vanhemman on tärkeä olla lapsen vierellä ja auttaa lasta sanoittamaan tunteitaan. ”Sinua harmittaa, koska haluaisit leikkiä juuri tuolla autolla. Odotetaan hetki, kohta on sinun vuorosi.”
Joskus lapsi rikkoo sääntöjä hakeakseen vanhemman huomiota. Näin saattaa käydä, kun vanhempi esimerkiksi hoitaa nuorempaa sisarusta tai keskittyy (lapsen mielestä) liian pitkäksi aikaa johonkin muuhun. Lapsi hakee tunnetta siitä, että on tärkeä ja merkityksellinen vanhemmille. On tärkeää yrittää etsiä päivittäin edes lyhyitä hetkiä, joina lapset saavat olla kaiken huomion keskipiste.
Esimerkin voima
Aivan niin kuin kaikessa kasvatukseen liittyvässä, esimerkki on valttia. Aikuisen on aivan turha vaatia lapselta tottelevaisuutta, jos lapsi näkee vanhempien jatkuvasti rikkovan sääntöjä. Sääntöjen noudattaminen edellyttää kunnioitusta itseään ja muita kohtaan sekä empatiaa ja vastuuntuntoa: piirteitä, joita voimme parhaiten opettaa lapsillemme esimerkin kautta.
Jotain rajaa rajoihin
Viimeisenä, muttei vähäisempänä, tulisi vanhempien pohtia, ovatko kaikki asetetut rajat oikeasti tarpeellisia ja voiko tottelemattomuus johtua siitä, että vaadimme lapselta liikoja. Lasta ei voi jatkuvasti hoputtaa ja vaatia tekemään asioita nopeammin. Lasta ei voi syyllistää, jos hän sotkee vaatteensa leikkiessä tai kävelee suoraan vesilätäkköön sateen jälkeen, koska ne ovat lapselle luontaisia tapoja tutkia maailmaa. Järkevät säännöt ovat sellaisia, jotka esimerkiksi suojelevat lasta. Jos ainut argumentti kiellon takana on ”koska minä sanon ja piste.” ei ole ihmekään, että lapsella on vaikeuksia hyväksyä ja noudattaa sääntöä.
Lähde: Bebésymás
