Olemme tunteneet ja olleet yhdessä seitsemän vuotta. Aika tuntuu menneen kuin siivillä! Miten monipuolinen taival meillä onkaan ollut. Olemme seikkailleet, tutkineet ja haastaneet toisiamme, toteuttaneet haaveitamme. Mutta minulla on muistoissa ryppy. Niin kauan kuin olemme tunteneet, olet ollut enimmäkseen väsynyt. Vai muistanko väärin?
Aika on nielaissut muut muistot, kaipa sinulla on ollut sellaisiakin aikoja, kun olet pursunnut energiaa. Ehkä. Mutta se taatusti oli ennen kuin saimme lapsen. Taatusti ennen kuin lopetit vapaaherran elämän ja aloit tehdä töitä. Sitten oletkin tehnyt töitä niin paljon, ettet ole juuri lomaa pitänyt. Nyt muistan, olit viimeksi pirteä kaksi vuotta sitten, kun olit 8 kuukautta lapsemme kanssa hoitovapaalla! Kaksi vuotta sitten pidit yhtäjaksoisesti pidemmän kuin viikon loman.
Suuri firma roikottaa sinua palkkalistoillaan välillä kuukauden mittaisella, välillä kolmen kuukauden mittaisella työsopimuksella. Joka paikasta taputetaan selkään ja suitsutuksia sataa, mutta voi kun on nämä yt:t päällä, niin ei voi palkata työsuhteeseen. Kuinka halpa onkaan yhden perheen mielenterveys! Olen katkera ja vihainen. Sinä elättelet toivetta, että kun olet tässä ja tässä projektissa näyttänyt kyntesi, sinut palkataan työsuhteeseen. Jos ei palkata niin ei haittaa, alat opiskella. Kuinka toivonkaan, että vihdoin saisit palkaksi työsopimuksen sijaan vain lämmintä kättä ja kiitoksen päälle! Josko sitten saisin sinut takaisin.
Nyt olet aina väsynyt. Toisen koronarokotteen jälkeen tilanteesi meni yhä pahemmaksi, aloit potea myös fyysistä väsymystä. Et melkein enää jaksa vetää tavanomaista naamiotasi kasvoillesi. Sitä kun sanot “kaikki hyvin”, ja tuijotat lasittunein silmin pöydän pintaan, edessäsi lähes koskematon lautasellinen ruokaa. Mutta kun lapsi vaatii huomiotasi, vedät kasvoillesi pirteän “isi on tässä” -ilmeen. Käytitkö sitä jo alkuaikoinamme, oliko sinulla jo silloin vaikeaa? Olenko vasta vuosien saatossa sen oppinut tunnistamaan, vai onko se tullut sinulle vasta yhteisen taipaleemme aikana? Kuinka teeskentelevien kumppaneiden seuraan lapsemme tulevaisuudessa mahtaakaan naamiosi vuoksi päätyä. Kuinka vihaankaan sitä naamiota. Hyvä, että et jaksa sitä enää pitää.
Kuinka haluankaan saada takaisin miehen, jolla on energiaa tehdä asioita, joista nauttii, joista saa lisää energiaa. Tämä mies puurtaa velvollisuudesta toiseen, käy urheilemassa, koska sen pitäisi nostaa dopamiinitasoja, käy kylmässä suihkussa jos muistaa, koska sen pitäisi nostaa dopamiinitasoja. Minun mieheni istui kymmenen minuuttia kuuman suihkun alla (ellen ollut kotona estämässä ja syyttämässä veden tuhlaamisesta!), tämä mies värisee minuutin jääkylmän virran alla! Väsynyt mies. Sanoit eräänä päivänä kepeällä äänellä kotiin tullessasi, kuinka olit torin laidalla ajatellut, että jos vain jäisit bussin alle, olisi kaikki ohi ja helpompaa. En näyttänyt sitä, kuinka sydämeni muljahti ja rintaani avautui musta railo, jonne kyyneleet valuivat turvaan. Sen sijaan totesin, että kävipä paska mäihä, kerta yhä olet siinä. Nauroit. Jos huolestun liikaa, sulkeudutko? En halua, että lakkaat kertomasta, mitä tunnet, mitä ajattelet. Mitä tapahtuu, kun minä sulkeudun?
Eräänä iltana istuin sohvalla aivan vieressäsi kirjoittamassa työpaikan juhliin suunnittelemaani ohjelmanumeroa. Sinä katselit vain animea koneeltasi, luulin. Olin uppoutunut työhöni, sain siitä iloa ja nautintoa. Myöhemmin sängyssä kerroit itkeneesi siinä hiljaa vieressäni väsymystäsi ja yksinäisyyttäsi. Kuinka podinkaan huonoa omatuntoa!
Minulla oli pääni sisällä kamalan hauskaa samalla, kun sinä itkit. Miten en huomannut? Miksi et sanonut mitään? Miksi nämä kyyneleet pitää kätkeä? Ei meillä pitänyt olla salaisuuksia. Tämänkin kirjoitan sinulta salassa, vaikka tiedän, että luet Ruuhkavuosia muutenkin. Varmasti tunnistat itsesi. Tulethan kertomaan, jos luit tämän.
Rakkaudella,
väsynyt vaimosi.
PS. Älä jää yksin, jos sinulla on vastaavia kokemuksia. Puhu ystävälle, kaverille, koiralle, terveydenhoitajalle, vertaisryhmälle tai tuntemattomille bussissa, kunnes pystyt puhumaan henkilölle, jonka masennusta läheltä seuraat. Niin minäkin teen.
