Vaikka vanhemmuus konkreettisesti alkaakin vasta lapsen syntymän hetkellä, muodostavat tulevat vanhemmat suhdetta vauvaansa jo raskauden aikana. Suhteen rakentuminen tapahtuu mielensisäisesti mielikuvittelemalla ja ajattelemalla lasta sekä itseään vanhemman roolissa.
Isän ja lapsen välisen suhteen rakentumisesta raskausajalta eteenpäin on vasta vähän tutkimustietoa, ja etenkin isän raskaudenaikana muodostamista mielikuvista ja niiden merkityksestä tiedetään niukasti. Turun yliopiston väitöskirjatutkija Johanna Lindstedtin väitöstutkimus on ensimmäisten joukossa osoittamassa, että myös miehillä on eläviä ja vahvoja mielikuvia lapsesta jo raskausaikana.
”Tutkimus selvitti mielikuvien merkitystä erityisesti isän ja lapsen välisen suhteen näkökulmasta, mutta liittyen myös lapsen myöhempään kykyyn toimia sosiaalisissa suhteissa”, Lindstedt kertoo tiedotteessa.
Lindstedt syventyi tutkimuksessaan isän ja lapsen suhteen rakentumiseen raskausajasta taaperoikään asti. Tutkimuksessa vauvaa odottavia pariskuntia ja perheitä seurattiin raskauden alkuvaiheista lapsen puolentoista vuoden ikään saakka.
Tulosten mukaan isän mielikuvat tulevasta lapsesta raskausaikana ovat merkittävällä tavalla yhteydessä isän ja pienen vauvan välisen vuorovaikutuksen laatuun. Lisäksi raskaudenaikaiset mielikuvat vauvasta ovat yhteydessä taaperoikäisen lapsen kykyyn toimia sosiaalisissa suhteissa.
Toimiva isän ja vauvan välinen vuorovaikutus puolestaan vaikuttaa toimivaan vuorovaikutukseen myös lapsen kasvaessa taaperoikään.
Etäisyys raskauden aikana ei sulje pois suhteen kehittymistä myöhemmin
Lindstedt sai tutkimuksessaan selville, että osalla miehistä suhde lapseen jäi etäiseksi raskauden aikana. Tämän lisäksi etäisyys voi näkyä myös vuorovaikutuksessa lapsen ollessa vauvaikäinen.
Tämä ei kuitenkaan välttämättä johda suhteen näkökulmasta pysyviin haasteisiin: miesten raskauden aikaiset mielikuvat vauvasta eivät nimittäin ennustaneet vuorovaikutuksen laatua lapsen taaperoikään saakka.
”Joskus isän suhde lapseen lähtee kehittymään yhteisten konkreettisten vuorovaikutuskokemusten kautta lapsen syntymän jälkeen”, Lindstedt sanoo.
Lisäksi väitöstutkimus osoitti, että isän ja vauvan vuorovaikutuksessa näkyvä vastavuoroisuuden puute oli yhteydessä heikommin toimivaan kolmenkeskiseen vuorovaikutukseen lapsen ollessa taaperoikäinen. Tästä syystä isät, joilla suhde jää etäiseksi raskauden aikana, voivat tarvita erityisesti mahdollisuuksia syventää suhdettaan vauvaan syntymän jälkeen.
Miehet huomioitava lapsiperheiden palvelujärjestelmässä jo raskauden aikana
Tutkimus osoittaa, että lapsen suotuisan kehitysympäristön kannalta on hyödyllistä, jos kahden vanhemman perheissä kumpikin vanhempi pystyy luomaan suhteen vauvaan jo raskauden aikana. Turun yliopiston tiedotteessa tutkimuksesta todetaankin, että sekä ammattilaisten että perheiden olisi tärkeää ymmärtää raskausajan merkitys ja vaikutukset isän ja lapsen välisen suhteen muotoutumisessa.
Perusta toimiville perhesuhteille luodaan jo raskauden ja varhaisen vanhemmuuden aikana. Isän ja vauvan välisen suhteen kehittymistä tulisi siis tukea jo raskaudesta alkaen sen myönteisten vaikutusten vuoksi. Näin ollen miehet tulee huomioida lapsiperheiden palvelujärjestelmässä jo raskauden aikana.
”Isän näkökulmasta raskausaika näyttäytyy merkittävänä siirtymävaiheena, joka parhaimmillaan luo suotuisan perustan toimiville perhesuhteille myös lapsen kasvaessa”, Lindstedt sanoo tiedotteessa.
Tutkimus on osa monitieteistä Hyvän kasvun avaimet -tutkimushanketta. Voit tutustua väitöstutkimukseen tarkemmin täällä.
Teksti: Miia
