Nolostuminen ja häpeä ovat luonnollisia tunteita, joita jokainen kokee toisinaan. Näissä tunteissa on kuitenkin eroavaisuutensa ja etenkin häpeää voi olla myös vaikea käsitellä.
Kengännauhat avautuivat huomaamatta ja kompastuit niihin. Liukastuit jäisellä kadulla. Kutsuit vahingossa esihenkilöäsi puolisosi nimellä. Tällaiset tunteet ovat tuiki tavallisia, mutta aiheuttavat kokijalleen usein nolostumisen tai häpeän tunteita.
Vanhemmille nämä tunteet tulevat tutuksi myös lastensa kautta – vai tiedätkö vanhempia, jotka olisivat välttyneet siltä, että lapsi ei olisi saanut kiukkukohtausta kesken kauppareissun – mutta miksi tällaiset sattumukset nolottavat ja aiheuttavat häpeää? Terveystalon psykologi ja psykoterapeutti Matti Isosävi on käsitellyt näitä tunteita talvilomalla rinteessä tapahtuneen pyllähdyksen kautta, mutta hänen ajatuksensa sopivat aiheeseen yleisemminkin.
Isosävin mukaan ihminen tuntee nolostumista, kun hänestä paljastuu jotakin, joka vaikuttaa minäkuvaan, jota ihminen haluaa muille välittää.
”Nolostuminen on hyvin sosiaalista: tarkistamme, että näkikö joku, haemme automaattisesti katsekontaktia, heitämme ehkä asian vitsiksi tai kuittaamme, että ei sattunut. Saatamme siis hakea heti hyväksyntää muilta”, hän kuvailee Terveystalon tiedotteessa.
”Nolostuminen on ihan tavallinen osa arkea. Se on lievä ja ohimenevä kokemus, jonka perimmäinen tarkoitus on auttaa meitä sopeutumaan joukkoon ja toimimaan yhdessä. Useimmille meistä kaatuminen aiheuttaa juuri tällaista nolostumista”, Isosävi sanoo.
Häpeä saa vetäytymään vuorovaikutuksesta
Nolostuminen ja häpeä ovat sinänsä samankaltaisia, mutta niissä on eronsakin. Ne liittyvät sosiaaliseen koodistoon, mutta Isosävin mukaan häpeä on syvempi ja kokonaisvaltaisempi tunne.
”Häpeän tunne saa meidät käpertymään sisäänpäin ja vetäytymään vuorovaikutuksesta. Emme katso muita silmiin, menemme kyyryyn ja haluamme paeta paikalta. Häpeään liittyy kokemus siitä, että oma toiminta olisi rikkonut sosiaalista normia ja vaikuttaisi merkittävästi siihen, miten muut näkevät meidät”, psykologi selittää.
”Toisinaan meidän voi olla ihan hyvä vähän hävetä. Mutta jos ulkoisesti vähäpätöisemmätkin asiat, kuten kaatuminen rinteessä, saavat tuntemaan voimakasta häpeää, voi olla hyvä pysähtyä pohtimaan asiaa. Herkkyys kokea häpeää voi liittyä esimerkiksi liian jäykkään ja kovaan vaatimustasoon”, Isosävi kertoo.
Myös itsetunnon ongelmat altistavat tuntemaan herkemmin häpeää. Silloin tunteen aiheuttama sattumus ei välttämättä mahdu siihen kuvaan itsestä, jota haluaa muille esittää, ja näin ihminen on ankarampi itselleen.
”Esimerkiksi asianmukainen turhautuminen huonosti hiekoitetusta jalkakäytävästä voi kääntyäkin helpommin vihaisuudeksi itseä kohtaan”, Isosävi kuvailee.
”Hyvin haastava tunne työstettäväksi”
Isosävin mukaan kulttuuri voi vaikuttaa merkittävästi siihen, mistä asioista ja kuinka herkästi häpeää koetaan. Suomalaisillakin on paljon sanomattomia sääntöjä: esimerkiksi jos joku etuilee jonossa, ei tästä anneta suoraa palautetta, vaan kyräillään itsekseen.
”Tällainen kulttuuri voi olla omiaan eristämään yksilön ja tukahduttamaan tunteiden käsittelyä. Eristyksissä voi olla vaikeampi saada kokemuksia siitä, että oma toiminta on ihan ok ja hyväksyttävää. Tällöin riski jäädä kiinni esimerkiksi häpeään voi olla suurempi”, Isosävi selittää.
Joskus häpeän tunteet voivat olla haitallisiakin, mutta siitä voi onneksi päästä eroon. Helppoa se ei kuitenkaan välttämättä ole.
”Häpeä on hyvin haastava tunne työstettäväksi. Luonteensa omaisesti se kääntää meidät pois sosiaalisista kontakteista. Häpeän työstäminen kuitenkin edellyttää useimmiten positiivisia sosiaalisia kokemuksia: sellaisia, joissa tulee hyväksytyksi ja jotka kumoavat aiemmat häpeänsävytteiset käsitykset itsestä ja omasta toiminnasta”, Isosävi kertoo.
”Vaikean häpeän työstäminen onkin usein mielekkäintä aloittaa esimerkiksi psykoterapiasta. Toisinaan esimerkiksi itsemyötätuntoharjoitukset voivat aloittaa muutoksen”, hän päättää.
Jos kaipaat vinkkejä häpeän hoitoon, löydät niitä Ruuhkavuosien aiemmin julkaisemasta artikkelista täällä.
Teksti: Miia
