Tuulia

Tuulia

Olen pikkulapsivaiheen selättänyt ja pesukoneen lingosta selvinnyt suurperheenäiti,  taideterapeutti,  yhden elämän kuvaaja, valoa rakastava luonnonlapsi, jonka intohimona on matkailu, luonnossa vaeltaminen sekä sisustaminen. 

Tuulian artikkelit

  • ” Jos metsässä laulaisivat vain kaikkein kauneimmin laulavat linnut , metsässä olisi kovin hiljaista”
    Kesän sylissä luonto on puhjennut kukkaan täällä Espanjassa, jossa vietän puolet vuodesta. Miten nautinkaan kaikista väreistä valon keskellä. Olen onnellisin luonnossa, jossa voin olla juuri sellainen kuin olen. Minun ei
  • Sata kiloa perunoitakin kuoritaan peruna kerrallaan.
    Aamuaurinko herättää minut, avaan parvekkeen oven ja kuuntelen lintujen taukoamatonta konserttia. Ajattelen tässä, että mikä onni, että minulla on niin monta lasta. En olisi koskaan mistään kirjasta oppinut niin paljon
  • Se mikä on tärkeää
    Välillä on ikävä tätä aikaa. Jokainen äiti muistaa ne hetket,  kun vastasyntynyt on rinnalla, lähellä sydäntä. Niissä hetkissä on taivas lähellä, kaikki niin yksinkertaista. Kaikki tarvittava läsnä. Rauhallinen läsnäolo, äidistä
  • ”Lapsenne on autistinen”
    Katselin lasin takaa lastani. Psykologin kanssa mikään ei tuntunut onnistuvan. Lapseni ei pysynyt hetkeäkään paikallaan, eikä ottanut kontaktia kehenkään. Mietin, että miksi hän on tuollainen. Hävettikin. Tämän maailman säännöt eivät
  • Ei oo mitään tekemistä
    Sataa. Sade ja kylmyys viikosta toiseen meidän perheessä tarkoittaa katastrofia. Olen maailman huonoin sadeäiti. Kaikki perinteiset lettukivat-sade-ei-haittaa- tekemiset on tehty ja minusta on yhtä tylsää kuin lapsistakin, kun en keksi
  • Miten voi rakastaa niin montaa lasta
    Suurperheen äitinä olen saanut kuulla usein kysymyksen, että miten ihmeessä tunnet kaikki lapsesi. Miten ihmeessä jokainen lapsi saa tarpeeksi huomiota ja aikaa vanhemmiltaan. Kuinka jokainen saa rakkautta. Usein, kun joku sanoo
  • Miksi aina minä, ikinä ei kukaan muu
    Lause, joka kuulostaa varmasti monesta useamman lapsen perheessä tutulta. Kotityöt olivat ainaista kiistaa ja maanittelua, kunnes huomasimme ajatella, että kuinka siitä saisi lapsille mukavamman. Näin syntyi perheessämme käyttöön kotipassi. On
  • ”Se on sade, joka kasvattaa kukat. Ei ukkonen.”
    Kuunnellessani äskettäin isää, joka huusi vihaisesti 2 -vuotiasta lasta olemaan kunnolla ja tottelemaan, minua suretti. Nosta sanojasi, älä ääntäsi. ”Se on sade, joka kasvattaa kukat. Ei ukkonen.” Tämän ajatuksen myötä,
  • Suuri perhe kysyy vastuullista vanhemmuutta
    Suurperheen äitinä tulee päiviä, jolloin haluaa heittää hanskat tiskiin ja antaa kaiken olla. Toisinaan miettii syntyjä syviä ja kyselee Luojaltaan kaiken tarkoitusta. Joskus pakkaa mielessään matkalaukkua.Suurperheen äiti ei ole yhtään
  • Sydäntäni riipaisee. Lapseni sanat: “Äiti , varmaan tänä vuonna joku leikkii minunkin kanssa koulussa”
    Hän on valinnut syksyllä repun, se oli tärkeää. Kissareppu. Siksi, ettei se olisi liian lapsellinen, vaikka hän elää vielä sadun maailmoissa ja mieli sujahtaa usein Harry Potterin maailmaan. Hän haluaa
  • Pyykivuorien keskellä
    Minä mietin monesti sitä millainen äiti olen. En ainakaan mikään huusholli- ihme. En tiedä olenko ainoa äiti, joka joutuu tuon tuostakin tekemään seuraavaa hommaa. Kuvasta näette mitä. Suurperheessä on paljolti tälläistä työtä,
  • Äiti. Äiti. ÄITI.
    Äiti on sana, jonka kuulen päivittäin kymmeniä kertoja. Todennäköisesti, mitä hajamielisempi olen, sitä useammin.  On jännää, kuinka lapset aloittavat niin usein lauseen, ” Äiti , arvaa mitä”, “Äiti, meillä oli
  • Kuinka kaiken kertoisin
    Toisinaan, minulla on ikävä niitä aikoja, kun kaikki ajatukseni olivat vielä kauniita ja jotenkin niin puhtaita, kuin vasta pestyt lakanat, jotka heiluvat huolettomasti tuulessa. Tiedättekö sen, kun elämä oli vielä