Kristiina on joutunut kulkemaan pitkän tien vauvansa allergioiden kanssa. Nyt hän kertoo, miten refluksi ja allergiat kuormittavat niin henkisesti kuin taloudellisestikin.
Lapseni oli syntyessään jo kovin itkuinen, mutta se laitettiin temperamentin ja vaikean alun piikkiin. Kahden viikon iässä kaikki kuitenkin kärjistyi ja hän huusi 23h/vrk. Aloitin silloin rintamaitodietin, mutta siitä ei ollut apua. Hän sieti paremmin jääkaapissa ollutta maitoa, josta osa rasvasta jäi säilytysastiaan. Kahdeksan viikon päästä siirryimme korvikkeeseen ja huudot väheni 8h/vrk. Kun oireet eivät loppuneet 3kk iässä eikä painokaan noussut, alettiin tutkia, mikä hänellä oli. Saimme nopeasti silent refluks diagnoosin, mutta lääkäri halusi sulkea myös maitoallergian pois. Onneksi, sillä tytön olo helpotti sillä. Enää jäi vain jatkuva kitinä ja pulloraivarit.
Aloitimme 4kk ikäisenä sosekokeilut ohjeistettuna. Ensimmäinen viikko meni hyvin. Aloitimme porkkanalla ja huokaisimme helpotuksesta. Ehkei meillä ole muita allergioita. Sitten toivo karistettiin ulos. Kokeilimme kesäkurpitsaa, bataattia, palsternakkaa, eivätkä ne sopineet alkuunkaan. Jokaisesta näistä ruuasta tuli vuorokauden mittainen itkukohtaus raajat suorina. Hapot alkoivat tulla heti nieluun ja niitä hän nieleskeli ja yskiskeli koko vuorokauden. Hän rauhottui ainostaan kantoreppuun. Meillä oli silti onnea, koska oireemme ovat alkaneet aina samana iltana, jos hän on reagoinut johonkin. Sitä on kestänyt yhdestä vuorokaudesta kahteen vuorokauteen.
Tällä hetkellä tyttärellemme menee maidoton, laktoositon ja soijaton korvike, joka on tarkoitettu vauvoille, joilla on rasvansulatusongelmia. Meillä ei ole vielä tehty maitoaltistusta eikä ilman sitä saa kelakorvausta, joten hänen korvike maksaa meille 180€ viikossa. On hullua, että allergikkojen vanhemmat joutuvat käymään henkisesti hyvin raskaan tien, ensin taistelemaan, että saavat hoitoa, sen jälkeen maksamaan itsensä kipeäksi, että saavat lapsensa kuntoon. Kuinka moni jää yksin näiden asioiden kanssa? Kuinka monella olisi edes varaa maksaa tuota summaa viikossa edes sen kuukauden ajan, mitä yleensä nämä kokeiluprosessit kestää? Ei meillä ainakaan olisi. Mutta jokainen varmasti tietää sen tunteen, kun elää itse vaikka makaronilla, että lapsi saadaan kuntoon.
Meillä on tällä hetkellä kaksi juuresta, kolme hedelmää, yksi liha ja yksi marja, jotka sopivat. Suuriosa rasvoista, maidon ja kauran lisäksi kiellettyjä ainesosia on 10. Välillä tuntuu, ettei jaksa enää kokeilla mitään uutta. On kamalaa tuntea se pettymys, ettei tämäkään ruoka sopinut. On kamalaa olla neuvoton, kun ei tiedä enää mitä kokeilee ja mitä antaa. Onneksi äitini sattuu olemaan keittiöllä töissä ja kokkaa työkseen näitä erikoisruokia. Jopa mieheni sanoi, että luojan kiitos meillä on hänen tieto apunaan.
Silti ajatukseni pyörivät paljon tulevaisuudessa. Entä jos tyttäreni allergiat eivät poistu ikinä ja hänet kutsutaan syntymäpäiville ja kun muut popsivat herkkuja, hän syö omia eväitään? Kuinka pahalta se mahtaa hänestä tuntua? Vanhempainvapaani loppuu kolmen kuukauden päästä, ja entä jos pääsisin töihin tai kouluun ja joutuisin laittamaan hänet päiväkotiin pienenä. Syökö hän siellä porkkanaa ja parsakaalia ja välipalalla keitettyä omenaa tai banaania? Entä jos hän saakin kanaa, johon on lisätty öljyä tai rasvaa?
Vaikka tyttäremme allergiat ovat vieneet mielemme välillä valtameren pohjaan, jokainen ruoka, josta ei tule oireita palauttaa meidät pinnalle. Ennen lapseni allergiaa en osannut kuvitellakaan minkälainen voitto jokainen sopiva ruoka on.
Olen myös ollut kiitollinen siitä, että käymme tämän polun mieheni kanssa yhdessä. Mieheni on ollut todella suuri tuki ja turva koko puolenvuoden ajan. On myös lohduttavaa, että olemme samoissa kengissä hänen kanssaan sekä yhtä noviiseja ihan uuden asian äärellä.
Teksti: Kristiina
