Vanhempi voi löytää ystäviä somesta – Yksinäisyyttä tuntenut Kristiina: “Suosittelen antamaan somelle mahdollisuuden”

Vanhempi voi löytää ystäviä somesta – Yksinäisyyttä tuntenut Kristiina: “Suosittelen antamaan somelle mahdollisuuden”
Kuva: Karsten Winegeart

Teksti Kristiina

Sosiaalisen median puhutaan vievän ihmisiä erilleen. Somessa on myös voimaa, mutta olemmeko osanneet hyödyntää sitä oikalla tavalla sosiaalisten suhteiden löytymisessä? Kristiina kertoo, miten hän löysi ystäviä somen kautta.

Yksinäisyys lapsiperhearjessa koskettaa monia ja se on yksi puhutuimpia aiheita vanhempien kesken. Vaikka lapset pyörivät jatkuvasti jaloissa ja jostakusta ehkä tuntuisi hullulta, että olisi yksinäinen, kun ei välttämättä ole tuntiakaan päivässä yksin, on hyvä muistaa, että yksinäisyyden syyt on kuin New Yorkin risteykset: kokoajan tulee lisää katuja.

Yritän kertoa miten itse olen saanut aikuisia ystäviä vierelleni. Muutinhan kuitenkin alunalkaen paikkakunnalle, josta en tuntenut ketään ja nyt 2,5 vuotta myöhemmin minulla on enemmän ystäviä samassa kaupungissa kuin ikinä ennen.

Olen käynyt vauvakahviloissa ja perhekerhoissa ja siellä on saanut juttelutuokioita ja vertaistukea, mutta sellaista tiiviimpää ystävyyttä ei ole ikinä löytynyt. Mutta ne on ollut tärkeitä sosiaalistumishetkiä ja etenkin, kun lapsi kasvaa niin perhekerhoon voi mennä ihan jo sillä syyllä, että lapsi haluaa leikkiseuraa.

Nykyään olen kuitenkin päätynyt siihen, että minulle paras tapa löytää ystäviä on some. Jos en yhtään tunne toista, jännitän koko tilannetta niin paljon, että puhua pälpätän taukoamatta enkä todellakaan ajattele mitä sanon. Jälkikäteen hävettää. Facebook ryhmissä on paljon tehty alueellisia whatshapp ryhmiä. Näitä ryhmiä on kyselty niin vauvaryhmissä, vanhemmuusryhmissä, retkeilyryhmissä ja halukkaat on luoneet whatshapp ryhmän ja siellä on tultu juteltua. Useammassa ryhmässä ollaan järjestetty miittejä tai retkiä.

Somesta puhutaan paljon negatiivista, mutta tämä ystävien saaminen on yksi asia mitä arvostan somessa eniten.

Minulla on tällä hetkellä kaksi erityistä ystävää, jotka olen löytänyt somen kautta. Toisen kanssa tutustuimme raskausaikana vauvaryhmässä ja ensimmäisen tapaamisen jälkeen aloimme käydä kahvilla melkein joka viikko. Elämä vei meidät eri puolelle Suomea lasten synnyttyä, mutta kysyin jo loppuraskaudessa häntä kummiksi. Yritämme nähdä joka vuosi ainakin pari kertaa, joskus se onnistuu ja joskus ei. Parasta on silti, että voimme jatkaa aina siitä, mihin jäimme eikä vaivaantuneita hetkiä tule. Somessa olemme tekemisissä viikottain.

Toinen ystäväni löytyi vauvaryhmän Whatsapp -ryhmästä ja sattumalta satuttiin asumaan aika lähellä. Hänen kanssaan olen käynyt vauvakahvilassa, lenkillä, kaupoilla ja myyjäisissä. On ollut ihana jakaa samantapaista arkea ja se on ollut yksi pelastus tässä yksinäisyydessä. On ihana tietää, että jos tuntuu, että seinät kaatuu päälle ja lapset räjähtää käsiin, voi aina laittaa viestiä ja kysyä lenkkiseuraa.

Joku ehkä sanoisi hulluksi, mutta esikoisen aikana valitsin tytölle kummin, jonka olin tuntenut vain muutamia kuukausia. Se tuntui silti hyvältä ratkaisulta. Esikoisellani on viisi kummia ja heistä kaksi on tekemisissä meidän kanssa enemmän. Tämä toinen on juuri se muutaman kuukauden tuntemisen jälkeen tullut tuttu. Tässä vaiheessa ehkä ette pidä minua vielä niin hulluna. Kuopuksella on kummi, jonka tiesin etunimeltä ja olin muutaman kerran nähnyt hänet ja muutaman lauseen vaihtanut. Hän oli meidän yhteisen hyvän ystävän lapsi ja tuntui vain hyvältä idealta pyytää häntä. No, meidän kohdalla tämä ratkaisu toimi ja sen jälkeen olemme kyllä ystävystyneet paremmin, mitä ehkä uskoin.

Suosittelen antamaan somelle mahdollisuuden myös ystävien löytämisen suhteen. Kaikki siellä eivät ole pahoja, ja on vähintäänkin yhtä iso todennäköisyys, että kohtaat ihmisen, jonka kanssa eivät kemiat natsaa livenä kuin somessakin.

Kristiina

Kristiina

Uusperhe-elämää viettävä kahden tytön äiti. Rakastan luonnossa liikkumista sekä yhteisiä pelihetkiä. Tykkään tehdä paljon itse ottaen lapsetkin mukaan ja käytämme paljon kierrätysmateriaaleja. Paras taitoni on unohtaa hetkeksi aikuisten murheet, maata lasten kanssa lattialla ja tyttären kanssa miettien sottaisuuden sijaan sitä, miksei kattoon voisi maalata Pipsa possua.