Sosiaalinen media on täynnä kauniita kuvia, koska me kaikki tykkäämme katsella kauniita kuvia. Siitä kertoo jo sosiaalisen median suosituimpien tilien seuraajamäärät. Nuo tilit ovat täynnä upeasti aseteltuja kuvia, vaikka esittelisivätkin itsensä realistisina tileinä.
Ja ymmärtäähän sen. Ei kukaan halua nähdä muiden likapyykkikoreja, tyhjentämättömiä tiskikoneita tai tiskipöydällä odottavaa tiskivuorta. Siitä ei saa esteettistä mitenkään. Me haluamme nähdä kuvia, joista voi inspiroitua. Haluamme nauttia niistä kuvista kuten ennen on ehkä nautittu taiteesta.
Sanotaan, että kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Itse alan kuitenkin epäilemään tuota sanontaa. Toki kuva kertoo paljon, mutta se jättää myös hyvin paljon kertomatta. Kuva kauniisti asettelusta joulupöydästä ei kerro, että perheellä sen takana olisi ollut kiva joulu. Se ei kerro, että perheen isä joi taas muutaman liikaa ja vanhemmat viettivät loppuillan ”hiljaa” riidellen asiasta. Se ei kerro, onko lasten hyvä olla. Se ei kerro, voivatko vanhemmat hyvin. Se ei lopulta kerro meille yhtään mitään.
Sosiaalista mediaa ruoditaan tällä hetkellä paljon, sillä se luo paineita muille. Nuoret saavat paineita siitä, miltä heidän pitäisi näyttää. Vanhemmat puolestaan ottavat paineita siitä, mitä heidän lastensa pitäisi jo osata. Tai miten kaikki muut vanhemmat jaksavat tehdä sitä ja tätä, kun itse makaat väsyneenä lattialla lapsesi leikkiessä vieressä.
Todellisuudessa me luomme paineita myös itse itsellemme. Haluamme nähdä, mitä muut tekevät, jotta voimme tehdä samoin. Haluamme nähdä, miltä muiden kodit näyttävät, jotta saamme inspiraatiota ja kopiointi-ideoita omiin koteihimme. Haluamme tietää, mitä naapurin Emmi pukee lapsilleen, sillä hän on kehunut, että juuri ne vaatteet ovat tosi laadukkaita ja kestäviä.
Tällä kolikolla on tietysti se toinenkin puoli. Sosiaalisessa mediassa kaikki vaikuttaa täydelliseltä. Ja kun kasaat kaikkien Instagramissa olevien vanhempien periaatteet yhteen, tulee itselle aika mitätön olo. Et välttämättä ehdi panostamaan arjessa ekologisuuteen kuten haluaisit. Et jaksa aina tehdä lapsellesi laadukasta ja ravitsevaa ruokaa. Sinulla ei välttämättä ole aina varaa ostaa laadukkaita ja kestäviä leluja. Etkä aina jaksa metsästää niitä kirpputoreiltakaan. Et välttämättä ole kokenut tarpeelliseksi harjoittaa vauvasi kanssa vessahätäviestintää eikä pottailu siten suju toiveidesi mukaisesti. Teillä ei välttämättä ole omasta mielestäsi maailman kaunein koti eikä ainakaan sellainen, jota haluaisit esitellä sosiaalisessa mediassa. Eikä lapsellanne ehkä aina ole viimeisen päälle vaatteet päällä. Mutta onko näillä asioilla väliä? Vaikuttavatko nämä siihen, millainen vanhempi olet lapsellesi?
Tärkeintä kaikessa on medialukutaito ja sosiaalisessa mediassa erityisesti myös kuvanlukutaito. Taito katsoa kuvan ja siihen liitetyn tekstin taakse. Ymmärrys siitä, että kuva on vain sekunninsadasosa kuvaajansa arjesta. Se voi olla jonkun päivän ainoa hyvä hetki. Eikä kuvattu hetki välttämättä ole edes aito. Itselläni ainakin usein jää kamera taskuun juuri parhaimpina hetkinä elämässä. Ne talletan mieleeni ja yritän pitää ne siellä niin pitkään kuin voin.
Seuraavan kerran kun tunnet sosiaalista mediaa selatessasi kateuden pistoksen sydämessäsi, voit ehkä pysähtyä miettimään:
- Tiedätkö oikeasti mitä tämän kuvan takana tapahtuu?
- Miksi olet kateellinen tuosta sekunnin kestävästä hetkestä?
- Haluisitko edes tuota hetkeä itsellesi vai onko se vain kaunis kuva muiden joukossa?
Jos aihe kiinnostaa enemmän, lisätietoja löydät esimerkiksi: Mediataitokoulun tietopankista, YLEn Media- ja digitaidot osiosta sekä Opetushallituksen sivuilta.
Sinua saattaa kiinnostaa myös nämä artikkelit:
Lapsi, joka ei kelpaa yhteiskuntaan – “Ajattelin, miettiiks muut, et mun lapsi on ihan hirviö”
Onko sinulla mentalisaatiokykyä? Sen avulla “vanhemmat voivat ehkäistä monia arjen haasteita”
Teksti: Amanda
Ei vielä kommentteja