Meidän perheessä herkutellaan joka päivä

Meidän perheessä herkutellaan joka päivä
Kuva: Mia Cambriello

Ihmiset usein yllättyvät kun sanon, että meillä ei ole ollenkaan karkkipäivää lapsella. Moni kuvittelee, että meilläkin syödään maksimissaan kahtena päivänä viikosta herkkuja tai karkkia. Asia ei ole kuitenkaan niin.  

Meillä syödään jopa joka päivä jälkkäriksi jotain hyvää. Joskus se on pulla tai vanukas ja joskus taas hedelmä. Keittiöstä löytyy vakiokaappi, josta lapsikin osaa jo pyytää itse jälkiruokaa. Meille jälkiruoka on samalla viivalla ”terveellisten ruokien” kanssa.

Miksi päätin, että syödään herkkuja silloin kun niitä tekee mieli? Luin jo vuosia sitten eräästä blogista siitä, kuinka herkkujen rajoittaminen vaan lisää todennäköisyyttä ”sortua” niihin ennemmin tai myöhemmin. Siksi en liputa myöskään karkki- tai herkkulakkojen puolesta.

Opin omasta syömishäiriötaustastani, että mitään ruokaa ei kannata arvottaa. Jokainen ruoka ja herkut kuuluvat molemmat yhtä paljon normaaliin terveeseen ruokavalioon. Tätä ajatusta haluan opettaa myös lapselleni. Herkut ei ole kielletty hedelmä meidän perheessämme. 

Koska meillä ei kielletä herkkuja, niitä ei myöskään tee mieli niin paljon. Meille tärkeää on säännöllinen ja monipuolinen ruokavalio. Syömme yleensä aina viisi kertaa päivässä muutaman tunnin välein. Useimmiten lounaan ja päivällisen jälkeen lapsi odottaa kovasti jälkiruokaa ja sitä hän saakin, kunhan hän on maistanut ja syönyt lämpimän ruoan. 

Joskus hän nirsoilee ja jättää kaiken oikean ruoan syömättä, mutta sitten hän syö leipää päällysineen, jotta mahaan uppoaisi edes jotain. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että me söisimme pelkästään herkkuja ruoaksi tai korvattaisiin sillä lämmin ruoka.

Kun pitää huolen riittävästä unesta ja levosta, sekä liikunnasta että riittävästä syömisestä, niin ei edes tee mieli herkkuja. Sokeririippuvuuteen ynnä muuhun sellaiseen en usko ollenkaan. Jos lapsella tai aikuisella on joka päivä kova makeanhimo, voi olla, että syy löytyy liian vähäisestä syömisestä. 

On tärkeää, että lapselle luodaan salliva suhde herkutteluun, eikä herkkuja demonisoida. Herkkulakot ja kaiken kieltäminen onnistuu yleensä hetken aikaa, mutta himot käyvät jossain vaiheessa sietämättömiksi, ja herkkuja melkein ahmitaan repsahtaessa. 

Kaikista tärkeintä on muistaa se, että yleensä herkkujen rajoittamiseen liittyy paljon negatiivisia tunteita, kuten syyllisyyttä ja häpeää, vaikka herkut pitäisi olla kaikille neutraali ja normaali osa elämää. Me aikuiset näytämme ja opetamme esimerkkiä jälkikasvulle.

Eeva

Eeva

26-vuotias vasta eronnut sinkkuäiti, joka hurahti täysin äitiyteen esikoisen myötä. Entinen perfektionisti, joka ymmärsi, että virheitä täytyy tehdä kehittyäkseen. Intohimona kokonaisvaltainen terveys ja erityisesti mielen hyvinvointi.