Tehokas kotiäiti, jos puhelimelta kysytään
En tiedä harrastaako muut vastaavaa. Pidän tätä itsekin joskus outona, mies vielä oudompana. Todella toivon myötäfiilistelijäksi edes muutaman kohtalontoverin tässä toiminnassani, jota tuttuni kutsuvat muistutuksien varassa elämiseksi.
Puhelimessani (pari vuotta vanha iPhone) on eräs toiminto, joka on varmasti muillekin tuttu. Klikkaat vain kalenteriin tietyn päivän kohdalle, luot tapahtuman, valitset kellonajan sekä sen, että hälyttääkö puhelin tuon ajan saavuttua vai ei. Voit liittää tähän muistutukseen liitteenkin mikäli haluat. Uskallan tehdä oletuksen, että melko moni käyttää tätä toimintoa arjessaan niiden oikeasti tärkeiden tekemisten ylös laittamiseen, mutta mitä jos koko päiväsi toimintoineen koostuisi näistä muistutuksista? Ja jos liitteet ovat alennuskoodikuvia nimikointitarroja myyvään verkkokauppaan?
Jep, se olen minä. Puoliso ja ystävät sanovat elämäni pyörivän muistutuksien varassa. Luulevat että elämäni pysähtyy, jos puhelimestani loppuu akku (näin pitkälle tämä ei onneksi ole mennyt! Akku kun on melko usein finito…). Näin olen kuitenkin ajautunut toimimaan ja lasten saamisen myötä mittasuhteet ovat vain kasvaneet. Ehkä kuuluisat äitiaivot ovat ajaneet minut tilaan jossa pelkään unohtavani asioita – mieheni mukaan tämä ei voi olla mahdollista, vaikka se hänestä olisikin suotavaa.
Aamulla ensimmäisenä vilkaisen puhelimesta ”päivän rungon” jotta virkistän itseäni tulevista tapahtumista ja tehtävistä. Illalla kallistan pääni tyynyyn ja vielä pakonomaisesti kurkkaan puhelimesta että muistutuksien kohta näyttää tyhjää. Jos päivä on ollut yllättävä ja jotain on siksi jäänyt suorittamatta, muistutus saa luvan siirtyä (onneksi) hyvin mielin seuraavaan päivään. Joskus puolestaan nautin muistutuksien kappalemärän vähyydestä ja silti nakutan niitä viikolle lisää, help me.
Nuo puhelimeni tapahtumat eivät siis ole ”Maijan kanssa treffit klo 17”, ”Etäpalsu klo 14” – tyyppisiä muistutuksia, vaikka kyllä toki nämäkin sinne tiensä löytävät. Päivän muistutukset koostuvat arkisista toiminnoista, nyt kotiäitinä ollessa mm. seuraavista: Pese liinavaatteet, käy läpi lasten pienet vaatteet, tee kotitreeni, tee iso satsi kaalilaatikkoa, hae täydennykset kaupasta, vie postiin torimyynnit, maalaa esikoisen kanssa (lupaus!), kirjoita artikkelia, syö eiliset päivällisjämät lounaaksi, leikkaa lasten kynnet, varaa neuvola-aika, käy hakemassa apteekista d-vitamiinit, tilaa nimikointilaput, muista juoda vettä, soita äidille, pese nyt ne hiukset, keitä tutit, sovi ystävän kanssa viikonlopusta jne.
Voisi siis sanoa, että puhelimeni muistutuksissa piilee sitä paljon puhuttua metamössöä. Laitan miltei kaiken sinne ylös ja iloitsen kun saan poistaa muistutuksia yksitellen – tehtyinä tottakai. Välillä pelottaa mitä tämä tekee muistilleni ja olenko vanhuksena jo aivan toivoton, mutta toisaalta olen huomannut, että harvoin lopulta edes tarvitsen puhelinta muistuttamaan mitä on seuraavaksi to do-listalla. Ja ainakin saan itselleni tehokkaan olon!
Suosittelen siis kokeilemaan jokaisen pienenkin tehtävän listaamista puhelimen päivän tapahtumiin, mikäli päivien päätteeksi tuntuu, ettet ole muistanut taaskaan sitä ja tätä etkä tehnyt mitään. Itsellä on ollut sellaisiakin päiviä, kun siellä olisi voinut komeilla ”syö”, ”juo” ja ”hengitä”. Ja mikäli näin olisi, että mainituille elämisen perustoiminnoillekin pitäisi nakuttaa omat muistutuksensa, niiden suorittaminen ei ainakaan paljoa vaatisi. Ja paljon on tullut taas tehtyä!
Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä artikkelit:
”Mitään ihmeempää en ole tänään tehnyt” – Kotiäidin arkipäivä numeroina
Teksti Ella
