Tärkeimmät opit erityislapsen äitinä

Tärkeimmät opit erityislapsen äitinä
Kuva: Rosie Kerr

Teksti: Sari

Vaikeavammaisen, erityislapsen äitiys on tuonut mukanaan pitkän liudan asioita, joista minulla ei ennen erityislasta ollut minkäänlaista kokemusta. On ollut pakko oppia asioita ja on ollut pakko mukautua rooleihin, jotka alkuun tuntuivat täysin vierailta. Kuormittavien ja raskaiden asioiden lisäksi erityislapsen äitiys on tuonut paljon hyvää elämään, mistä seuraavat seitsemän kohtaa ovat esimerkkejä:

  1. Epävarmuuden sietäminen. Kuten elämässä aina, meille tapahtuu asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Vaikka kuinka koittaisimme kontrolloida ja hallita elämäämme, tuo se väistämättä eteemme asioita, joita emme ehkä itse olisi siihen valinneet. Asioita, joihin emme osanneet varautua ja asioita, joiden suhteen emme itse voi tehdä päätöksiä. Miten vaikeaa välillä onkaan elää kaiken sen epävarmuuden keskellä. Voin suunnitella huomista, ensi kesää tai elämää viiden vuoden päähän, mutta en voi olla lainkaan varma toteutuuko se kuten ajattelen.

    Poikamme suhteen epävarmuustekijöitä on useita, esimerkkinä epilepsia ja sen kehittyminen tulevaisuudessa. Minun on ollut pakko opetella elämään niin, että en tiedä millainen elämä on vaikkapa vuoden päästä. Toisaalta, en anna epävarmuudelle yliotetta. Muutenhan elämästä katoaisivat kaikki haaveet, jos en enää uskaltaisi edes unelmoida. On vain opittava sietämään epävarmuutta. Tiedostettava se fakta, että suunnitelmat saattavat muuttua.
  2. Tee tänään, älä huomenna. Koska emme voi tietää tulevasta, on parempi elää tänään. Olen oppinut vähitellen elämään ”sitkun” -elämän sijaan ”nytkun” -elämää. Poikamme syntymän jälkeen rohkenin jälleen hevosen selkään. Haaveenani oli ollut pitkään ratsastuksen aloittaminen nuoruusvuosien jälkeen. Ajattelin vuosia, että kyllä sitten joskus vielä. Mitä hittoa, miksen nyt? Elämä on tehty elettäväksi ja haaveet toteutettavaksi. Ensi viikolla voi olla jo liian myöhäistä.
  3. Asenteeseen ja suhtautumiseen voi vaikuttaa. Koska on käynyt ilmeisen selväksi, että meille tapahtuu itsestämme riippumattomia asioita, joihin emme voi vaikuttaa, olen onneksi oppinut yhden tärkeimmistä opeista. Voin vaikuttaa siihen, miten asennoidun ja suhtaudun asioihin. Poikamme syntymän jälkeen etsin vertaistukea Leijonaemojen kautta. Muistan törmänneeni useampaan kommenttiin, joissa korostettiin asenteen tärkeyttä silloin, kun elämä vaatii sopeutumaan uuteen.

    Alussa, kun kaikki energia meni pelkästään selviämiseen, tämä ei vielä ollut mahdollista. Mutta pikkuhiljaa aloin ymmärtää, että aina voin valita. Voin valita, miten suhtaudun elämän tarjoamiin haasteisiin. Valitsenko passivoitumisen, katkeruuden ja kyynisyyden vai eteenpäin menemisen, sinnikkyyden ja pyrkimyksen olla onnellinen.
  4. Pienten hetkien tärkeys. Olen oppinut näkemään ja arvostamaan arjen pieniä hetkiä paljon enemmän kuin aiemmin. Välillä tuntuu, että imen kaikilla aisteillani sisääni sitä kaikkea hyvää mitä elämä tarjoaa. Miten hyvältä tuntuukaan auringon lämpö kasvoilla, lintujen laulu luonnon keskellä, aito ilo ja innostus lapsen silmissä, tulen loimu saunan kiukaassa tai vastapaistetun leivän tuoksu. Pieniä onnen ja ilon hetkiä on tarjolla joka ikinen päivä, kun niihin osaa vain tarttua.
  5. Muiden mielipiteillä ei ole merkitystä. Tämä on itselleni ollut yksi vaikeimmista asioita oppia ja opettelen sitä edelleen. Tämä tarkoittaa kohdallani esimerkiksi valintoja ja ratkaisuja. Tunsin syyllisyyttä siitä, että poika aloitti syksyllä osapäiväisesti päivähoidossa, vaikka itse olin kotona. Vuoden vaihteen jälkeen tunsin syyllisyyttä, koska poika aloitti kokopäiväisesti päivähoidossa. Saan itseni kerta toisensa jälkeen kiinni siitä, että selittelen, miksi näin on, vaikka kukaan ei edes kysyisi tai ihmettelisi asiaa. Ja mitä sitten, vaikka jonkun mielestä se olisi väärin. Kaikilla meillä on oma arki ja todellisuus, jossa elämme ja oikeus kokea asiat juuri niin kuin koemme.
  6. Itsetuntemus. Olen oppinut aivan valtavasti omasta itsestäni muun muassa käyttäytymis- ja reagointitavoista, tunteiden tunnistamisesta ja niiden käsittelystä sekä siitä, kuka minä olen ja mitä minä haluan. Paljon kysymyksiä on vielä auki ja niin kai kuuluukin olla. Tällä matkalla ei koskaan tule valmiiksi. Itsetuntemuksen kehittäminen on kuitenkin lisännyt valtavasti hyvinvointiani ja auttanut selviämään vaikeiden asioiden keskellä.
  7. Luottamus elämään ja siinä selviytymiseen. Viimeinen, mutta ei suinkaan vähäpätöisin asia, on luottamus. Olen oppinut luottamaan elämään ja omaan selviämiseen. Minulle sanoi pojan syntymän jälkeen eräs ison kriisin kokenut tuttava, että elämä kantaa aina. Epäilin väitettä, mutta ajattelin, että koska hänkin on selvinnyt, ehkä minäkin. Ja minähän selvisin. Voin sanoa, että olen hiton ylpeä itsestäni ja siitä, että voin sanoa olevani onnellinen ja eläväni pääosin mielekästä elämää.

Saatat olla kiinnostunut myös seuraavista artikkeleista:

Nepsy-lasten vanhemmat kohtaavat liikaa vähättelyä ja asenteellisuutta

Kolme keinoa, joilla teet vuodestasi paremman

Sari

Sari, 34. Uusperheen arjessa mukana mies ja 2-4 lasta. Vauhdikkaan ja toimeliaan arjen keskellä nautin metsästä, patikoimisesta, liikunnasta ja leipomisesta. Erityislapsen myötä nykyään enemmän hetkessä eläjä entisen sitku-elämän sijaan.