”Minä itse”-vaihe eli parivuotiaan lapsen tahtoikä ei ole vanhemmille helppoa aikaa: Kuinka minun ihanasta vauvasta kehittyi noin voimakastahtoinen kiukkupussi, joka sanoo kaikkeen ei? Vanhemmalla voi olla täysi työ pysytellä itse rauhallisena ja häntä saattaa nolottaa ja ahdistaa varsinkin julkisilla paikoilla tapahtuvat lapsen kiukkukohtaukset.
Ensimmäinen irtiotto vanhemmista alkaa tahtoiässä. Uhmakausia tulee myöhemminkin noin 6-vuotiaana, 9-vuotiaana ja viimeinen murrosiässä, kerrotaan ”Kuortaneen”– verkko-oppimisympäristössä. Tahtoiän tarkoituksena on, että lapsi kykenee myöhemmin itsenäiseen elämään, osaa vetää omat rajat ja kantaa vastuuta.
Tahtoiässä lapsi oivaltaa olevansa muista ihmisistä erillinen, oma itsensä. Lapsi selvittää mahdollisuuksiaan kokeilemalla rajoja, jopa voimakkaastikin, kerrotaan väestöliiton sivuilla.
Lapsi hoksaa myös, että hänellä on oma tahto ja hän alkaa opetella mielipiteensä ilmaisemista. Lapsi sanoo usein ”ei”, kieltäytyy jatkuvasti eri vanhempien ehdotuksista tai käskyistä tai ilmaisee muuten vain, ettei halua tehdä jotakin, kerrotaan Väestöliiton sivuston videossa.
Tahtoiän pettymyksistä selviäminen lisää itsetuntoa ja kehittää omakuvaa. Varhaislapsuudessa tärkeintä on, että lapselle kehittyy perusturvallisuus. Lapsi irtautuu vanhemmasta vähitellen ja oppii pikku hiljaa psyykkisiä säätelytehtäviä eli rajoittamaan, rauhoittamaan ja kannustamaan itseään. Se toimii lapsen omantunnon kehittymisen alustana, opetetaan Terveysnetin sivuilla.
Vanhempiensa avulla lapsi voi kokeilla turvallisesti rajojaan ja hallitsemaan tunteita. Lapsi tarvitsee niissä yhtälailla harjoitusta, kuin esimerkiksi kävelemään tai pukemaan opetellessa, kerrotaan Väestöliiton videolla.
Tahtoikäinen haluaa tehdä kaiken itse, mutta saattaa turhautua, jos ei osakaan tehdä jotain. Siitä seuraa helposti ”itkupotkuraivarit”. Hän myös ahnehtii lisää päätösvaltaa ja vapauksia. Vanhemman on kuitenkin pidettävä kiinni johdonmukaisesti rajoista ja päättää edelleen isommista asioista ja linjavedoista. Lapsen voi antaa kuitenkin päättää pienemmistä asioista ja yksityiskohdista, kuten ”Kummanko paidan haluat laittaa päiväkotiin?”. Jos lapsi ei osaa päättää kahden vaihtoehdonkaan välillä, on vanhemman tehtävä auttaa lasta päätöksenteossa.
Kaikkien tahtoikä ei ole samanlainen
Kaikkien lasten tahtoikä ei ole yhtä räikeä ja räiskyvä, vaan sujahtaa ohi huomaamattomammin. Lapsen tahtoikä on yleensä voimakkainta vanhempiaan kohtaan, koska he ovat lapselle läheisimpiä. Se kannattaa ottaakin rakkauden ja luottamuksen osoituksena eikä ajatella olevansa jotenkin muita huonompi kasvattaja.
Mutta, jos lapsi ei lainkaan koettele vanhempiaan ja osoita tahtoa, niin kannattaa pohtia, onko kasvatus ollut liian jyrkkää ja vaativaa. Koska tällöin lapsi voi kokea, ettei hänen mielipiteellä ole väliä, eikä hän uskalla ilmaista niitä, muistutetaan Mannerheimin Lastensuojeluliiton artikkelissa.
Millaisista asioista lukijoidemme tahtoikäiset ovat saaneet raivareita? Lue lisää artikkelistamme .
Millaisia tunteita lapsen kiukunpurkaukset sinussa herättävät? Muistatko sinä lapsen kiukkupuuskan iskiessä, mistä pohjimmiltaan on kyse?
Teksti: Anne-Mari Valta
