Oletko koskaan miettinyt, millaista elämä oli silloin, kun ei ollut kännyköitä, verkkopankkeja, Wilmaa, sähköisiä asiointipalveluja, tukiverkkoja saati omaa aikaa? Artikkeliin on haastateltu äitiä, joka kertoo, miten selvisi ruuhkavuosien haasteista aikana, jolloin nykyteknologiaa ei vielä ollut ja hoidettavana oli kodin ja lasten lisäksi myös vaativa ura.
Marja varttui itse kuusilapsisessa perheessä keittiön ja yhden kamarin kodissa. Sähkö Marjan lapsuudenkotiin saatiin vasta hänen ollessaan teini-ikäinen. Vaatimattomista lähtökohdista huolimatta Marja teki ansiokkaan työuran menestyvän yrityksen johtotehtävissä ja hoiti samalla perheen ja kodin puolison tehdessä pitkiä työpäiviä. Omia ruuhkavuosiaan Marja eli 1980– ja 1990-lukujen taitteessa. Perheeseen kuului tuolloin vanhempien lisäksi kolme seitsemän vuoden sisällä syntynyttä lasta. Perheen molemmat vanhemmat kävivät kokopäivätöissä eri paikkakunnilla.
1980– ja 1990-luvuilla ei ollut kännyköitä, eikä internetiä, eikä tietokoneitaan ollut vielä tavallisissa kodeissa. Juoksevien asioiden hoito oli sananmukaisesti juoksemista paikasta toiseen. Nykyään moni vanhempi kokee olevansa hyvin uupunut ja stressaantunut. Moni kaipaa omaa aikaa, ja arki tuntuu välillä kilpajuoksulta ajan kanssa. Miten ihmeessä aiemmin selvittiin hengissä ruuhkavuosista?
Arjen kiireet
Marja vei esikoisensa hoitoon kahdeksan kuukauden ikäisenä. Töissä ei tuolloin tunnettu liukuvaa työaikaa, etätöistä puhumattakaan. Marja heräsi arkiaamuisin kuudelta, puki nopeasti vaatteet päälleen ja joi pari kuppia mustaa kahvia. Usein hän myös pesi perunat valmiiksi tai keitti makaronit, jotta iltaruoka saataisiin ajoissa pöytään. Lapset olivat huonoja syömään aamupalaa hoidossa, joten Marja valmisti heille aamiaisen joka aamu ennen hoitopäivää. Aamuja helpotti, kun vaatteet oli katsottu valmiiksi edellisenä iltana ja reput pakattu.
”Yritin pysyä rauhallisena ja sain lapset kuntoon. Joskus kun menin töihin, minulla saattoi olla käsineet pipon sisällä tai tahrainen oloasun paita. Toisinaan en muistanut jättää lapsia hoitoon. Vanhin sanoi jossain kohtaa, eikö me mennä tänään hoitoon? Äkkiä siitä auto toiseen suuntaan. Kun pääsi työpaikalle, oli tunne, että 90 prosenttia energiasta oli jo mennyt.” Marja
Työpäivän jälkeen sama rumba jatkui. Kun työpäivä päättyi neljältä, Marja haki lapset hoidosta. Lapsia ei voinut jättää hoitoon esimerkiksi kauppa- tai pankkireissujen ajaksi, vaan nämä asiat hoidettiin lasten kanssa. Kaupat menivät arkisin kiinni viideltä, pankit jo aikaisemmin. Marja kävi pankissa joka perjantai, sillä silloin oli puolison tilipäivä. Hän maksoi laskut ja nosti rahaa kaupassa käyntiä varten. Jossakin vaiheessa käytettiin myös sekkejä. Laskujen maksaminen helpottui pankkisiirtojen myötä, kun laskut sai jättää pankin eteisessä olevaan postilaatikkoon.
”Kävin aina lasten kanssa kaupassa ja he oppivat jonottamaan ja olemaan nätisti. En koskaan ostanut karkkia, kun lapset olivat mukana. Kävimme kaksi kolme kertaa viikossa kaupassa, ja karkin osto olisi ollut liiallista. Yksi lapsista oli ostokärryissä ja pari muuta keikkui kärryjen sivuilla. Vain kerran kärryt keikahtivat nurin, onneksi ei sattunut mitään vakavaa. Maksoin kauppatavarat sekillä ja pakkasin ostokset muovikasseihin.”
Kun Marja pääsi lasten ja kauppakassien kanssa kotiin, isommat lapset jäivät usein pihaan leikkimään. Marja laittoi yleensä heti uunin tai hellan päälle ja alkoi valmistaa ruokaa. Ruoanlaiton ohessa hän purki kauppaostoksia, auttoi pienintä lasta riisumaan ulkovaatteet ja siivoili isompien lasten jälkiä, kun nämä tulivat ulkoilemasta. Marjan puoliso tuli kotiin töistä yleensä siihen aikaan, kun ruoka oli valmista.
Ruokailun jälkeen kiire loppui hetkeksi aikaa. Marjan perheessä illat kuluivat ulkoillessa ja lukiessa, joskus myös leipoessa. Lapsilla oli myös paljon harrastuksia. Kahdenkeskistä aikaa Marja pääsi viettämään jokaisen lapsensa kanssa erikseen yhteisillä kävelylenkeillä tai saunomalla. Marja auttoi myös lapsiaan läksyissä ja tarkisti kaikkien lasten läksyt ala-asteiden ajan. Tällöin kukin lapsista sai hetkeksi hänen huomionsa kokonaan.
Isompia siivousoperaatioita Marja ei arki-iltaisin tehnyt. Toisinaan puhtaat pyykitkin saivat rauhassa lojua pyykkikorissa, jos niitä ei ehditty viikata kaappeihin. Vaatteita ei juurikaan silitetty. Illat kuluivat nopeasti, ja iltatoimien ja iltasadun jälkeen lapset nukahtivat yleensä helposti yöunille.
Ilman tukiverkkoja
Vaikka Marjalla itsellään oli vaativa työ, hän oli kuitenkin vanhemmista se, joka jäi kotiin, jos lapsi sairastui. Kipeän lapsen kanssa piti käydä lääkärissä ja sairauslomaa sai yleensä pari päivää. Lapsi vietiin usein puolikuntoisena hoitoon. Marjan esikoisella oli kahden ensimmäisen elinvuotensa aikana lähes kaksikymmentä korvatulehdusta, mikä tarkoitti jatkuvia poissaoloja niin töistä kuin hoidostakin. Marjaa nolotti olla jatkuvasti töistä poissa. Hänellä ei ollut työpaikalla sijaista, joten rästiin jääneet työt odottivat häntä sairausloman ajan. Myöhemmin Marja sai luvan tehdä töitä kotona niinä päivinä, kun lapsi sairasti.
”Mitään turvaverkkoa ei ollut, koska isovanhemmatkin asuivat kaukana. Monta kertaa oli ahdistavaa, kun lapsi alkoi yöllä tuhista tai peräti aivasti, olin jo paniikissa: nyt on taas korvatulehdus. Pahinta oli, jos oli vasta alkuviikko. Tiesin, että olen kotona seuraavan päivän.”
Kun lapsia siunaantui enemmän, poissaolot lisääntyivät. Perheen suureksi onneksi naapuriin muutti jossakin vaiheessa perhe, jonka äiti oli kotirouva. Hän otti usein Marjan lapset hoidettavakseen, kun nämä sairastivat. Marja itse sairasti onneksi harvoin. Jos hän oli sairaana, tarkoitti se automaattisesti sitä, että lapset jäivät hänen kanssaan kotiin, eikä heitä viety päivähoitoon.
Marjan lasten ollessa kouluikäisiä, ei ollut vielä aamu- tai iltapäiväkerhoja pienille koululaisille. Perheen esikoinen vietti silloin tällöin koulun jälkeen muutaman tunnin samassa päivähoitopaikassa, jossa perheen kaksi muuta lasta vielä olivat hoidossa. Kännyköitä ei ollut, mutta lapset soittivat lankapuhelimella kotoa Marjalle töihin vuorotellen, kun olivat tulleet koulusta kotiin. Kesäisin lapset olivat keskenään pari viikkoa ennen vanhempien kesäloman alkua. Monena kesänä he kävivät uimakoulussa, jossa päivät kuluivat mukavasti.
Viikonlopun viettoa
Marja kertoo, että perjantai-iltaisin ei tehty yleensä mitään, mutta lauantait olivat työntäyteisiä. Vuorossa oli pyykkihuoltoa, siivousta, pihan haravointia ja viikonloppuostosten tekoa. Myös isoimmat kotityöt, kuten petivaatteiden pesu, verhojen vaihdot ja ikkunoiden pesu ajoitettiin lauantaille.
Vapaampi aika alkoi lauantai-illasta, johon kuului saunomista, vähän parempaa iltapalaa, kuten grillattua broileria, karjalanpiirakoita tai lämpimiä voileipiä, sekä TV:n katselua. Marja piti erityisesti kotimaisista sarjoista, kuten Metsolat ja Ruusun aika. TV:tä katsottiin yleensä koko perheen kanssa. Sunnuntaisin ulkoiltiin, laitettiin ruokaa ja tavattiin usein sukulaisia tai ystäviä. Kaikkia vierailuja ei välttämättä sovittu puhelimitse etukäteen. Marjan perhe saattoi lähteä sunnuntaiajelulle ja poiketa samalla kyläilemään tuttavien luokse.
Oma-aika ja parisuhdeaika käsitteinä vieraita
Marja kertoo, että omaa aikaa oli silloin, kun lapset nukkuivat, eikä omaa aikaa erityisemmin korvamerkitty. Marja muistelee, että hänen ikäluokassaan äidit eivät varsinaisesti omaa aikaa kaivanneet. Vähän nuoremmilla äideillä alkoi olla jo vaatimuksia omista menoista: jos puoliso oli mennyt rientoihin, piti toisenkin päästä. Marja muistaa jopa hieman paheksuneensa tällaista ajattelutapaa.
”Muistan, että istuin keittiön lattialla, kun lapset olivat nukahtaneet ja luin paikallislehtiä.”
Kun lapset olivat pieniä, arki vei suurimman osan ajasta, eikä Marja kaivannut harrastuksia. Lukeminen oli hänelle mieluista, jos siihen jäi aikaa. TV:tä katsottiin jonkin verran. Marjan perhe teki paljon asioita yhdessä. Koko perheen voimin käytiin metsäretkillä, hiihtämässä ja kerran vuodessa viikon ajan vuokramökillä. Lomareissuilla omaa aikaa oli enemmän, sillä reissuilla ei tarvinnut tehdä samalla tavalla kotitöitä kuin kotona ollessa. Huvipuistossa käytiin yleensä elokuussa, jolloin pääsyliput olivat edullisimmillaan.
Vaikka Marja itse ei ehtinyt harrastaa mitään, perheen kolme lasta harrastivat aktiivisesti urheilua ja soittivat musiikkiopistossa erilaisia instrumentteja. Lasten harrastukset veivät paljon aikaa, kun lapsia kyydittiin harrastuksiin. Marja ja hänen puolisonsa osallistuivat urheilukisojen järjestämiseen toimimalla monissa kisoissa toimitsijoina.
”Parisuhdeaika oli normaalia elämää. Katseltiin telkkaria ja nukahdettiin tuoleihimme. Joskus, kun lapset olivat isompia, osallistuimme työpaikkani pikkujouluihin. Huoli oli aina mukana kuitenkin. Toisinaan kävimme kylässä kaksistaan.”
Marjalla on monta neuvoa nykyvanhemmille. Niistä voit lukea toisesta artikkelista. Marja ei esiinny artikkelissa omalla nimellään.
Teksti: Nanna
Sinua saattaisi kiinnostaa myös seuraavat artikkelit:
Äiti, joka pelkää jäävänsä tarpeettomaksi
Kuka keksi ruuhkavuodet? – “Onko niin, että ruuhkavuodet koostuvat vain perhe- ja työelämästä?”
No ei niitä turvaverkkoja ole nytkään ja puolisokin on useamman päivän viikosta toisella paikkakunnalla. Eli äiti hoitaa yksin.
Eihän tuo kirjoitus ole millään tavalla realistinen. Varmaan -80 ja -90 luvullakin työpäivät oli 8 tuntisia eli kyseisen äidin työpäivä alkoi silloin 8.00 ja päättyi 16.00. Sen jälkeen hän haki lapset hoidosta ja meni 2-3 päivänä kauppaan tekemään ruokaostokset. Kellon on täytynyt kotiin tullessa olla jo ihan vähintään 17.00 todennäköisesti enemmänkin. Sen jälkeen hän valmisti ruuan siinä meni vähintään 30 min, samalla hän purki ruokaostokset ja auttoi lapsia riisuuntumaan ja siivoili isonpien jälkiä eli todellisuudessa aikaa oli mennyt 45-60 min, ja ja lapset söivät taas vähintään 30 min. Kello oli siinä vaiheessa jo noin 18.15-18,30. Sen jälkeen hän auttoi lapsia läksyistä ehkä 30min eli kello oli jo 18.45-19.00. Sen jälkeen hän sanoo näin: ”Marjan perheessä illat kuluivat ulkoillessa ja lukiessa, joskus myös leipoessa. Lapsilla oli myös paljon harrastuksia. Kahdenkeskistä aikaa Marja pääsi viettämään jokaisen lapsensa kanssa erikseen yhteisillä kävelylenkeillä tai saunomalla.”
Yölläkö siellä on ulkoiltu, leivottu, käyty kävelyllä tai harrastuksissa? Taitaa olla että aika kultaa muistot kyseisellä henkilöllä.
Toisenlainen näkemys, 80-luvun lapsen näkökulmasta. Oli ihan normaalia että baarissa oltiin vanhempien mukana, ihan yöhön asti. Minä ja vanhempien juoppokavereiden lapset saatiin aina jätskiannoksia että isit saattoi ottaa vielä pari kaljaa. Ulkona oltiin baarin lähistöllä ihan järkyttävän myöhään leikkimässä. Ei tosiaan retkeilty eikä käyty huvipuistossa. Ja molemmat vanhemmat kävi kokopäivätöissä.