Vanhemmat pyrkivät kasvattamaan itsenäisen lapsen, joka osaa pärjätä myös omillaan eikä aina odota vanhemman tulevan apuun. Toisinaan jotkut kasvatusvalinnat voivat kuitenkin olla sellaisia, että ne saavat lapsen vain ripustautumaan vanhempiinsa enemmän.
Pienten lapsen vanhemmille voi tulla hyvinkin tutuksi, että lapsi on toisinaan ujo ja takertuva. Takertuminen on jossain määrin tyypillistä lapsille ja odotettavissa; on lähes mahdotonta kasvattaa lapsi, joka ei koskaan takertuisi vanhempaansa, kertoo Fatherly. On kuitenkin joitakin tapoja ja tekoja, joilla vanhemmat voivat vahvistaa lapsen takertumistaipumusta.
4 virhettä, jotka rohkaisevat lasta olemaan takertuva ja vanhempaansa ripustautuva
Annat nälkäkiukun tai väsymyksen päästä valloilleen
”Pienen lapsen on vaikea säädellä tunteitaan, jos hän on väsynyt tai nälkäinen. Jos lapsi on nukkunut huonosti, voit saada osaksesi enemmän takertuvuutta kuin odotat, koska lapsen sietokyky on heikompi”, lasten ja nuorten psykologi Ashley Harlow kertoo Fatherlyn sivuilla.
Tilanteissa lapsi takertuu, koska kokee vanhempansa turvalliseksi ja lohduttavaksi. Pohjimmiltaan vanhemman ratkaistavana ongelmana ei ole se, miten estää lasta takertumasta, vaan miten varmistaa, että lapsen perustarpeet on täytetty.
Reagoit lapsen tekoihin, koska tilanne hävettää sinua
Kun lapsen takertuvuus tulee esiin julkisilla paikoilla, voi vanhempi tuntea häpeää. Jotkut saattavat yrittää ratkaista tilanteen tavoilla, jotka lisäävät valtataistelun intensiteettiä tai tekevät lapsesta entistä takertuvamman tulevaisuudessa. Esimerkkitilanne: olet jättämässä lapsen päiväkotiin ja lupaat itkuiselle ja takertuvalle lapselle, että tulet takaisin ihan kohta. Tämä voi rauhoittaa hänet hetkeksi, mutta se voi myös synnyttää epäluottamusta, joka saa hänet takertumaan entistä vahvemmin seuraavalla kerralla, kun lähdet lapsen luota jonnekin.
”Se, että sallit jonkun verran takertumista, on tiettyyn pisteeseen asti tervettä sekä lapselle että vanhempi-lapsi-suhteelle. Usein tehokkain keino on lohduttaa lasta, joka on takertunut sinuun”, Harlow vinkkasi.
Et huomio lasta tai olet hänelle liikaa mieliksi
Harlow tiedostaa, että vanhemmille voi olla haastavaa löytää kultainen keskitie ja varmistaa, että ei ole liikaa mieliksi takertuvalle lapselle, mutta ei myöskään jätä huomiotta hänen tarpeitaan. Yksi keino on hyödyntää palkitsemista tai hyviä seurauksia lapsen käytöksen muuttamiseksi. Esimerkiksi lapsi voi reagoida hyvin mahdollisuuteen ansaita pieni herkku, kun hänet haetaan kotiin päiväkodista, jos sinne jääminen meni sujuvasti. Takertumista voi laukaista myös vanhemman jakamattomalla huomiolla, etenkin siirtymätilanteissa, kuten töistä kotiin tullessa.
”Niin työssäni kuin kotona kiireen keskellä olen havainnut, että jos otan lapseni syliini hetkeksi, tyydyttyy hänen huomionhakuisuuden jano. Sitten voin laskea hänet alas ja hän voi olla paljon itsenäisempi, kun tuo tarve on tyydytetty”, Harlow sanoi.
Et puutu takertuvaan käytökseen ajoissa
Vaikka useimmat lapset ovat joskus takertuvia, on mahdollista viivytellä siihen puuttumisesta niin kauan, että ongelmasta tulee pahempi kuin olisi suotavaa terveen kehityksen kannalta. Harlowlla on joitain tiettyjä varoitusmerkkejä, joihin vanhempien tulisi kiinnittää huomiota:
”Silloin voi olla syytä huoleen, kun lapsen iän karttuessa takertuminen ilmenee tavoilla, jotka heikentävät hänen kykyään toimia eri tilanteissa. Esimerkiksi se voi olla merkki eroahdistuksesta, jos kouluarkea on takana jo viikkoja, mutta lapsi ei suostu lähtemään kotoa aamulla tai ei suostu nousemaan autosta, kun viet hänet koululle”, hän kertoi.
Harlow kannustaa vanhempia luottamaan vaistoihinsa, kun lapsen takertuvuudesta ilmenee huolia. Huolet on aina hyvä käsitellä lastenlääkärin kanssa, koska hänellä on käsitys terveistä kiintymyskriteereistä ja tyypillisestä käyttäytymisestä eri kehitysvaiheissa oleville lapsille.
Lähde: Fatherly
Teksti: Miia
