Vanhemmuuteen voi liittyä positiivisten ja iloisten tunteiden lisäksi myös vaikeita, monimutkaisia ja negatiivisiakin tunteita. Arki kotona ei aina täytä odotuksia, väsymys on vahvaa ja mieli alakuloinen. Lapsen saaminen voi jopa alkaa kaduttaa, mutta harva sanoo sen ääneen.
Vaikka lapsen saaminen on monien haave ja toteutuessaan se usein antaa enemmän kuin ottaa, eivät kaikki vanhemmat tunne näin. Vanhemmuuden – erityisesti äitiyden – katuminen ei ole harvinaista. Me Naiset kertoo, että tutkimusten mukaan arviolta muutama prosentti äideistä katuu vanhemmuutta, mutta on myös tutkimuksia, joiden mukaan katumusta kokisi peräti yli kymmenen prosenttia vanhemmista.
Itä-Suomen yliopistossa akatemiatutkijana työskentelevä Armi Mustosmäki on kommentoinut aihetta Me Naisille toteamalla, että äitiyden katuminen on edelleen kielletty ja vaiettu aihe. Tabu. Koska isien osalta vanhemmuuden katumiseen liittyvistä ajatuksista ja tunteista on vähemmän tutkimustietoa, puhuu Mustosmäki pääosin äideistä ja heidän tuntemuksistaan.
Äitiyden katuminen on niin pysäyttävä asia, että näistä tuntemuksista ei ole hyväksyttävää puhua edes anonyymeilla keskustelupalstoilla. Vuonna 2019 Mustosmäki ja tutkijatohtori Tiina Sihto tutkivat katumiseen liittyvää keskustelua internetin keskustelupalstoilla ja havaitsivat, että tunteitaan ilmaisseet kohtasivat moralisointia ja kritiikkiä. Heitä kehotettiin jopa menemään hoitoon.
Kuinka moni oikeasti katuu äitiyttä ja onko kyse jatkuvasta vai ajoittaisesta tunteesta? Me Naisten mukaan tätä on vaikea arvioida, koska vanhemmuuden katuminen on yhä tabu. Aiheesta tehtyjä tutkimustuloksia tarkastellessa pitäisi huomioida myös kulttuuriset ja yhteiskunnalliset tekijät.
”Tutkimusta on myös vaikeaa tehdä, sillä ihmisiä on vaikeaa saada puhumaan katumuksestaan”, Mustosmäki huomautti Me Naisten haastattelussa.
Naiseus ja äitiys yhdistyvät usein toisiinsa
Naiseus ja äitiys yhdistetään usein vahvasti toisiinsa. Me Naiset toteaakin, että naisten on oletettu menevän naimisiin ja saavan lapsia niin kauan, että heidän on vaikeaa edes kuvitella mitään muuta. Tätä voidaan kuvata mielikuvituksen kolonisaatioksi.
Mustosmäki sanoi haastattelussa, että äitiyteen liittyy ajatus siitä, että se on kaiken vaivan arvoista huolimatta siitä, miten raskasta ja väsyttävää se voi olla. Vallalla on myös ajatus siitä, että jos äitiys ei tunnu heti itsestä luonnolliselta, niin siihen voi kasvaa ja oppia. Jostain lopulta kumpuaisi rakkaus lasta ja äitiyttä kohtaan, viimeistään oppimalla.
”Yksi tuttuni totesi, että vanhemmuus on kuin olisi addiktoitunut huumeisiin: 99 prosenttia ajasta sä ryömit jossain katuojassa ja se on ihan hirveää, mutta sitten se yksi prosentti on aivan humauttavan ihanaa. Ja sen yhden prosentin vuoksi ollaan täysillä mukana siinä hommassa”, Mustosmäki kertoi Me Naisille.
Artikkeliaan varten Me Naiset kysyi lukijoiltaan kokemuksia vanhemmuuden katumisesta ja sai yli sata vastausta, joiden joukossa oli 26 henkilöä, jotka eivät katuneet vanhemmuutta. Näissä vastauksissa oli mukana muun muassa syyllistävää sävyä siitä, että vanhemmuuden katuminen on laiskuutta eikä aiheesta tulisi kirjoittaa.
”Meillä on tällainen kaikentekevä ja pärjäävä naisihanne. Sanotaan, että lapsella pitää olla ruoka pöydässä ja puhtaat vaatteet, mutta siihen liittyy paljon muutakin. Lapsella pitäisi olla kaikenlaisia mahdollisuuksia. Erityisesti läsnäolon vaatimus vanhemmilta on nykypäivänä todella kova”, Mustosmäki totesi.
Me Naisten artikkelissa kaksi vanhemmuuttaan katuvaa äitiä kertoo ajatuksiaan. Ruuhkavuodet on myös aiemmin julkaissut aihetta käsitteleviä artikkeleita. Yhdessä artikkelissa muun muassa kerrotaan, ettei katumus yleensä liity lapseen itseensä ja toisessa artikkelissa käsitellään muun muassa syitä katumisen taustalla.
Lähde: Me Naiset
Teksti: Miia
