Maailma muuttuu ja samalla muuttuvat vanhempien tavat kasvattaa lapsiaan. Vanhemmuuden tutkija on nostanut kuitenkin esiin nykyvanhempien yhden tavan, jolla voi olla jopa ikäviä seurauksia lapsen tulevaisuuden kannalta.
Kun vanhempi ottaa puheeksi päiväunille menon tai tietyn ruoan syömisen ja lapsi vastustelee ja kitisee, taipuu moni vanhempi lapsen tahtoon sen sijaan, että sietäisi lapsen pahaa mieltä. Tässä vanhemmilla olisi petrattavaa: toistuessaan lapsen myötäilystä voi olla haittaa.
”Jos perheissä toimitaan pelkästään lapsen halujen mukaisesti, se voi pitkässä juoksussa vahingoittaa lapsen kehitystä. Epämukavakin kuuluu elämään ja sen sietäminen on olennainen osa kasvuprosessia”, psykologi, tietokirjailija ja vanhemmuuden tutkija Keijo Tahkokallio sanoo Iltalehdessä.
Vastaava lapsilähtöisyys tai jopa kaverivanhemmuus voi olla sinänsä myös hyvä asia, mutta Tahkokallion mukaan lapsilähtöisyydessä tärkeintä on miettiä, lähestytäänkö erinäisiä asioita lapsen tarpeiden vai halujen näkökulmasta.
”Aikuisen tehtävä on huolehtia, että lapsen hygieniaan, uneen, ravitsemukseen ja liikuntaan liittyvät tarpeet tulevat tyydytetyiksi. Jos asiaa katsotaan lapsen ja tämän halujen näkökulmasta, ne eivät ole lainkaan välttämättömiä”, tutkija muistuttaa.
Pettymykset tutuksi lapselle pienestä pitäen
Tahkokallio kertoo, että aikuisen tärkein tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä ja olla niiden kokemisessa tukena ja turvana. Pettymykset voivat liittyä pieniin ja arkisiin asioihin. Jos lapsi ei esimerkiksi saa toiveidensa mukaista ruokaa, voi se olla pettymys.
”Jos ruoka maistuu lapsen mielestä pahalta, vanhemman ei pitäisi heti luovuttaa ja tarjota jotain muuta, vaan kannustaa ainakin maistamaan. Jos tulee kieltäytyminen, jatketaan seuraavalla kerralla ja yritetään uudestaan”, Tahkokallio sanoo.
Tutkija muistuttaa, että aikuisen tulee oppia sietämään lapsen kitinää ja itkua, mikä on lapsen luontainen stressireaktio. Protestointia ei pidä palkita lapselle mieluisemmalla vaihtoehdolla.
”Aikuisen ei myöskään pidä mennä lapsen mielenilmaisun alta pois, vaan ottaa se vastaan. Tässä elämässä läheskään kaikki ei tunnu aina mukavalta. Sano se ensin itselle ja sitten lapselle”, Tahkokallio ohjeistaa.
Oikea tie ei ole kuitenkaan se, että lasta painostaisi tai lapsen olisi pakko yrittää jotain epämieluisaa. Tahkokallion mukaan tärkeintä on osoittaa lapselle, että aikuinen päättää, mitä perheessä syödään, näyttää esimerkkiä ja avartaa lapsen makumaailmaa positiivisen palautteen ja kannustamisen kautta.
”Aikuisista tulee nopeasti lastensa palvelijoita”
Jatkuva lapselle mieliksi oleminen johtaa siihen, että lapsi oppii vetämään vanhempiaan oikeista naruista. Kun vanhempi antaa toistuvasti periksi lapsen kiukuttelulla ja vaatimuksille, jää hän nopeasti alisteiseen asemaan. Tahkokallion mukaan kysymys on vallasta ja lapsi oppii käyttämään sitä.
”Perheissä, joissa lapsi saa määrätä perustavaa laatua olevista asioista, aikuisista tulee nopeasti lastensa palvelijoita. On hyvä muistaa, että lapsen kanssa voi keskustella mistä vaan, mutta lapsella ei ole yhtäläinen oikeus tehdä päätöksiä”, hän sanoo Iltalehdessä.
Tahkokallion mukaan jos lapsi ei ole tottunut kohtaamaan vaikeuksia, alkaa hän vältellä hankalia ja jännittäviä tilanteita ja tavallisetkin elämän murheet voivat tuntua suhteettoman kurjalta. Tahkokallio kehottaa vanhempia opiskelemaan vanhemmuustaitoja, jotta lapsilähtöisyys ei muutu lapsijohtoisuudeksi.
Keskisintä vanhemmuudessa on kuitenkin tutkijan mukaan se, että lasten kanssa tehdään oikeita asioita: turvalliset arkirutiinit, yhdessä tekeminen ja kuulumisten kyseleminen pitäisi kuulua Tahkokallion mielestä jokaisen lapsen ja nuoren elämään.
”Aikuisen ja lapsen väliselle kiireettömälle ja häiriöttömälle vuorovaikutukselle tulisi olla aikaa joka päivä”, hän muistuttaa.
Lähde: Iltalehti
Teksti: Miia
