Lapset ovat uteliaita ja tarkkaavaisia. Kun lapsi kohtaa erilaisia ihmisiä, kuten vammaisia, voi hän alkaa tuijottaa ja jopa isoon ääneen kysellä vanhemmalta toisen ihmisen erilaisuudesta. Asiantuntijat ovat antaneet neuvoja, miten tällaisissa tilanteissa kannattaisi toimia lapsen kanssa. Vammaisuutta käytetään tässä artikkelissa kattoterminä.
Vanhemman voi olla vaikea tietää, mikä on oikea tapa reagoida, kun lapsi tuijottaa ja ihmettelee esimerkiksi henkilöä, jolta on amputoitu raaja, kepin kanssa liikkuvaa näkövammaista tai pyörätuolilla liikkuvaa henkilöä. Good Housekeeping on julkaissut aiheesta artikkelin, jossa asiantuntijat kertoivat neuvoja tällaisten tilanteiden varalle.
Älä hätistele lasta pois tai toru
Lasten kehitykseen kuuluu halu ymmärtää erilaisuutta. Toimittaja Sarah Kovac toteaa, että kun lapsi huomaa hänen erilaisuutensa, on valitettavin reaktio se, että vanhemmat hätistelevät lapsen pois tai toruvat häntä tuijottamisesta.
”Lapsi ei silloin opi kohteliasta käytöstä. Lapsi oppii pelkäämään vammaisia ihmisiä”, Kovac selittää.
Kovacin mukaan parempi tapa on opettaa lapselle, miten vammaisen henkilön kanssa toimitaan. Hän neuvoo vanhempia, että he antaisivat lapsen jutella vammaisen kanssa tai jos lapsi ei uskalla, voi vanhempi tehdä sen lapsen puolesta.
”Lasten kysymykset eivät loukkaa minua. Olen kuullut kaiken ja minulla on ikätasolle sopivat vastaukset valmiina. Jos lapsi ei uskalla lähestyä tuntematonta, näytä hänelle rohkeutta ja kysy kysymyksiä lapsen puolesta”, Kovac kertoo ja lisää, että kun lapsi näkee hänen hymyilevän, juttelevan ja olevan vuorovaikutuksessa toisen aikuisen ihmisen kanssa, lapsi saa tilaisuuden nähdä hänet tavallisena ihmisenä.
Pyörätuolia käyttävä tohtori Yvette Pegues suosittelee kysymään ensin kohteliaasti henkilöltä, sopiiko häneltä kysyä muutama kysymys, koska lapsi on utelias. Jos henkilö ei halua tai pysty keskustelemaan, puhu aiheesta lapsen kanssa kaikessa rauhassa myöhemmin kotioloissa.
Näytä mallia
Vanhemmille ohjekirjoja kirjoittava Trish Allison muistuttaa, että yksi tehokkain tapa opettaa lapselle toivottua käytöstä on toimia itse roolimallina. Allison neuvoo vanhempia selittämään lapselle hiljaa, että vammaisella ihmisellä on jokin osa, joka toimii eri tavalla kuin lapsella ja vanhemmalla, mutta muuten hän on aivan samanlainen ihminen.
”Vanhemmat voivat kertoa lapselle, että on okei huomata erilaisuus. Lapsi voi hymyillä, sanoa hei tai huiskuttaa, mutta yrittää olla tuijottamatta”, Allison sanoo.
Löydä jotain tuttua ja yhteistä
Lasten psykologi Emily King kehottaa löytämään hetkestä jotain tuttua lapselle. Esimerkiksi vanhempi voi sanoa lapselle, että ’Huomasit tuon lapsen pyörätuolissa. Jotkut lapset liikkuvat kävellen ja toiset käyttävät pyörätuolia.” Vanhempi voi myös etsiä jotain yhteistä lapsen ja vammaisen henkilön väliltä. Jos kohtaaminen on esimerkiksi sosiaalisessa tilanteessa vammaisen lapsen kanssa, voi vanhempi yrittää löytää jotain yhteistä puhuttavaa lasten välille lähtemällä liikkeelle niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin lempiväreistä. Näin keskustelu avataan helpolla tavalla ja etsitään yhtäläisyyksiä eroavaisuuksien sijaan.
Aloita kotona
Toimittaja Christopher Groux’lla on CP-vamma ja hän suosittelee vanhempia ottamaan erilaisuuden ja vammaisuuden esiin jo kotona mahdollisimman aikaisin.
”Näin lapsilla on jo perustietämys aiheesta, kun he kohtaavat kaltaisiani ja he voivat kysyä kysymyksiä ymmärtäen jo jotain”, hän sanoo.
Groux suosittelee lukemaan lasten kanssa vammaisuuteen liittyviä lapsille suunnattuja kirjoja. Myös monet leluyhtiöt tekevät nykyään leluja, jotka ottavat vammaisuuden huomioon ja niiden avulla voi avata keskustelua aiheesta kotona.
”Isossa kuvassa viesti, jota vanhempien on välitettävä lapsilleen, on se, että vammaiset ovat ihmisiä, jotka ansaitsevat kunnioitusta ja kohteliaisuutta aivan kuin kaikki muutkin”, Allison muistuttaa.
Osalle vanhemmista tulee tutuksi tämän vastakohta: muut ihmiset tuijottavat omaa lasta. Ruuhkavuosien aiemmin julkaisemassa artikkelissa käydään läpi, miten erityislapsen vanhemman tulisi suhtautua tuijottajiin.
Lähde: Good Housekeeping
Teksti: Miia
