Kantoliinakoukku

Kantoliinakoukku
Kuva: Kyle Nieber

Teksti Noora

Olin vuosia sitten aamupalalla norjalaisessa hotellissa, kun näin hotellin aulassa kaksi pitkää norjalaisnaista, jotka kieputtivat taaperoitaan hurjannäköisesti pitkillä kankailla kiinni selkäänsä. Toimitusta seuratessa muistan miettineeni, että miksi ihmeessä lasta ei voi kuljettaa rattaissa, se on varmasti paljon vaivattomampaa.

Toisen kerran muistan törmänneeni vastaavaan näkyyn kotikaupunkini uimahallin suihkussa. Nakuja taaperoita juoksenteli ympäriinsä ja äidit yrittivät tissit heiluen pysyä lastensa perässä ja tunnistaa loittonevan pyllyn perusteella omansa. Paitsi eräs äiti. Hänellä oli lonkallaan eräänlaisessa kangaspussissa maissinaksua nakertava taapero, joka kiltisti katseli ympärilleen äidin tepastellessa rauhassa pukuhuoneeseen. Muista ajatelleeni että vau, jos minä koskaan saan lapsia, aion todellakin köyttää heidät itseeni kiinni joka kerta kun poistumme kodin ulkopuolelle.

Kun tyttäreni oli joitakin vuosia myöhemmin syntynyt, muistui tuo uimahallissa näkemäni seesteinen äiti-lapsi-yhdistelmä mieleeni. Pienen selvittelyn jälkeen selvisi, että uimahallinaisen käyttämä kantoväline oli rengasliina. Kun me (eli minä) aloitimme kantoliinailun, olimme (eli minä olin) asiasta todella innoissaan. Ensimmäinen ostokseni oli helppokäyttöinen rengasliina. Nopsaan aloin kuitenkin haaveilla myös monipuolisemmasta välineistöstä ja liinoista, jolla saisin mukelon sidottua reppuselkään. Alkuun pääsemiseksi kävin parilla kantoliinatreffeillä, joista sain hyviä vinkkejä ja liinoja kokeiluun. Reilun vuoden kokeilemisen perusteella voi jo sanoa, että liinailu todellakin koukuttaa. 

Liinojen avulla taitetaan taaperon jaksamiskyvyn ylittävät kävelymatkat, käydään paikoissa joihin rattailla ei pääse, hoidetaan vastasyntyneen kanssa kotiaskareita ja taltutetaan syli-ikävästä johtuvat iltakiukut. Ihanimmillaan liinailu on sitä, että yhteistyöhaluinen taapero odottaa kikatellen selkään niputtamisen, kestää sidonnassa mukavasti kyydissä ja jokeltelee äidin korvaan. Todellisuudessa meidän liinailun alkutaival oli sitä, että lapsi oli aina joko liian löysä tai jäykkä, roikkui hiuksissa (huomatko nykyisen hiustyylini?) tai niskanahassa kynsillään, ja luikerteli irti kaikista solmuista. Tai jos kaikki meni, niin tietenkin neiti askarteli hirmuisen pökäleen vaippaansa juuri kun itse sait selän suoraksi ja ponnarin oiottua. Mutta siitäkin on päästy eteenpäin.

Tähän harrastukseen kuuluu itse arjen helpottamisen lisäksi ehdottomasti kollektiivinen liinojen ihastelu, hypistely,  fiilistely ja vaihtelu. Sen lisäksi että liinat ovat ehtaa käyttötavaraa, ne ovat myös paljon muuta. Liinojen materiaaleissa, sävyissä ja pituuksissa aivan mahdottoman paljon valikoimaa ja liinat ovat toinen toistaan upeampia. Aluksi liinojen hinta kauhistutti, mutta jälleenmyyntiarvo säilyy hyvin ja liinoja vaihdellaan monesti kokeilunhalusta hyvinkin tiuhaan. Budjettiliinan saa muutamalla kympillä, kalleimmat käsikudotut harvinaisuudet maksavat satoja, jotkin jopa tuhannen euroa.

Taapero pääsee liinassa mukaan lumitöihin.

Tällä hetkellä taapero ei ymmärrä äidin harrastusta, ja liinalakkoilee parhaillaan. Kaikki meidän upeat kantovälineet odottaa vaatekaapin hyllyllä parempia aikoja. Siitä huolimatta en halua menettää toivoa paremmista kantoajoista ja toivottavasti pääsen kirjoittamaan ennen pitkään liinailukokemuksia osa kakkosen. Jos sinulla on ikinä tunne, että voi että kun tuon lapsen saisi hetkeksi sidottua kiinni johonkin, niin avot. Se on täysin mahdollista, näyttää mahtavalta, ja ei traumatisoi ketään. Aloittaa voi tutustumalla erilaisiin liinoihin ja termistöön esimerkiksi Kantoliinat ja reput – kysy ja keskustele – tai Kantovälinekirppis -Facebook ryhmissä. Mutta, täysin omalla vastuulla, hurahdus on helpompaa kuin uskotkaan.

Sinua saattaisi kiinnostaa myös tämä artikkeli:

Haluatko kantaa vauvaasi repussa? Testaa reppu ennen hankintaa – Näin teet sen edullisesti

Päiväkotiin en lapsiani laita – Testattu on!

Viiden Tähden Vaimo

Viiden Tähden Vaimo

Vanhemmuuden alkuhuumassa ja epävarmuudessa pyristelevä äiti-ihminen. Perheeseen kuuluu Neiti Taapero ja sen Isi. Meillä on aina se toinen kurahanska hukassa ja sähköpostikeskustelu Ikean asiakaspalveluun auki.