Uneni ovat olleet aina hyvin todellisia, mutta silti niin utopistisia. Joskus unesta ei haluaisi herätä, vaan sen toivoisi jatkuvan. Olen herännyt hölmistyneenä, itkevänä, nauravana, surullisena ja onnellisena. Olen nähnyt unia, jotka jatkuvat yö toisensa jälkeen siitä kohtaa, mihin edellisyönä päättyi. Olen ollut mukana sekavissa välähdyksenomaisissa unissa, joissa tapahtuu liikaa asioita samana aikaan.
Olen alkanut muistaa uneni. Liki kaksi vuotta olen sulkenut silmäni illalla, heräillyt pitkin yötä ja lopulta aamulla kömpinyt sängystä pois. Yöstä ei ole jäänyt mieleen mitään muuta kuin harmaata sumua. Lapsemme ovat oppineet nukkumaan illasta aamuun, ja samalla me vanhemmat olemme kokeneet jotakin käsittämätöntä: me olemme nukkuneet katkeamatonta unta läpi yön. Me olemme nukahtaneet kesken lauseen jutellessamme hiljaa sängyssä iltaisin, rentoutuneet ja ladanneet akkujamme. Minulle se on tarkoittanut suuria seikkailuja unien maailmassa. Miehelleni taas samassa asennossa makaamista taju kankaalla. Aamulla voikin sitten valitella kolottavia lonkkia – voi näitä 30-vuotiaan perheellisen ihmisen elämän vaikeuksia.
Raskaana ollessani äitini näki samaa unta uudestaan ja uudestaan. Hän kulki Tampereen yliopistollisen sairaalan maanalaisia käytäviä pitkin keräten kasaan kolmea keskoskaappia. Kun kolme kaappia oli kauniissa jonossa, yksi niistä katosi. Minun unissani toistui menetyksen pelko; synnytyksen jälkeen vauvat vietiin pois luotani esiripun taakse ja itse jäin himmenevien valojen alle. Yksin. Mies taas purki jännitystään kävelemällä öisin. Raskauden puoleen väliin mennessä hän oli kävellyt jo Satakuntaan ja takaisin.
Viimeisimmässä unessani sain viisi 2,5 kiloista vauvaa. Kotiuduimme seuraavana päivänä. Ihan hyvä suoritus viisinkertaisesta alatiesynnytyksestä saman päivän sisään. Unessani nimesin vauvat Aku Ankasta tutuilla nimillä, ja istuimme Tays:n kanttiinin lattialla syömässä kermamunkkeja Tikun, Takun, Iineksen, Akun ja Hessun kanssa odottaen taksikyytiä kotiin. Vauvoilla ei ollut vaippoja, ja pissatin jokaisen vuorollaan oranssin Fiskarsin kulhon päällä – imetettyäni heitä ensin.
Uskon vakaasti enneuniin ja saan usein etiäisiä. Ennen ensimmäistä ultraa näin unta, jossa sain kaksoset. Unet kumpuavat ihmisen alitajunnasta ja niissä on aina totuudensiemen mukana. Niinpä minä kuuntelin tarkkaan alitajuntaani ja seuraavana päivänä toteutin suuren päätöksen tähän fantastiseen uneen liittyen.
”Yks kahavi ja kermamunkki”, lausuin juhlallisen arvokkaasti kahvilan tiskillä. Nurkkapöydässä suljin silmäni, puraisin kermamunkista ison palasen ja nautin. Seuraavana yönä munkit ja vauvat olivat muisto vain, sillä olin nuorimman tyttäreni kanssa tsaarin vallan aikaan Venäjällä, missäs muuallakaan.
Teksti: Jutta
Sinua saattaisi kiinnostaa myös nämä artikkelit:
Tutkimus: Vanhempien ei pitäisi olla huolissaan vauvansa katkonaisista yöunista
