Kilpirauhasen liikatoiminta – Sekoilisiko liikaa vai liian vähän?

Kilpirauhasen liikatoiminta – Sekoilisiko liikaa vai liian vähän?
Kuva: Carolina Heza

Teksti Nennivee

Tunteiden ja oireiden kirjo on hämmentävän laaja, mitä tulee kilpirauhasen liikatoimintaan. Lääkärin lausumat sanat: “Uskon kaikkien sun oireiden johtuneen aina tästä” helpotti valtavasti.

En ole kuulunut kyseiseen eksklusiiviseen 1% ryhmään suomalaisista vielä kovinkaan kauaa. Oireiden perusteella toki jo useamman vuoden, mutta virallisesta diagnoosin saamisesta on vain muutama kuukausi. Kilpirauhasen liikatoimintaa aiheuttaa muutama eri asia, mutta itselläni taustalla on Basedownin tauti. Kyseessä on sairaus, jota on havaittu jo 1700-luvulla Robert James Gravesin  ja Carl Adolph von Basedow’n toimesta, ja myös Antiikin Kreikassa on aiheesta kuhistu turuilla ja toreilla.

Omalla kohdallani aloin ihmetellä oireita jo vuonna 2018. Voin lähes nimetä hetken, kun liikatoimintani potkaisi käyntiin. Kuopukseni oli noin kahden kuukauden ikäinen. Imetin vauvaa kuin muotovalio maidontuottaja konsanaan, hoidin kotia, järjestin ristiäisiä ja elin omassa pienessä hyysäämisen kuplassa oman pesueen kanssa. Asuntomme liitokset joustivat rakkaudesta. Ristiäiset tulivat ja menivät, ja vauvan ollessa kolmen kuukauden ikäinen olin eräänä iltana poikien kanssa yksin kotona.

Kuva: Malicki M Beser

VIUH.

Nousen ylös ja tunnen, kuinka vatsanpohjaan istahtaa se kummallinen elimistön sekoittava paniikin ja jännityksen tunne. Päässä humahtaa ja syytän imetyksestä jumiutuneita hartioita. Nostan kädet ylös ja venyttelen. Huimaa ja pelkään, että nyt tuli hetkeni siirtyä ajasta ikuisuuteen. Pyydän molemmat lapset mukaan ja menen makaamaan makuuhuoneen sängylle. Kuka ruokkii vauvaa, jos kuolen tähän?! Puolisokin on työmatkalla!

Tuosta illasta on jo kauan, mutta siitä eteenpäin kärsin useamman vuoden jatkuvasta epätasapainoisesta huimauksesta, itkuisuudesta, huolestuneisuudesta, päänsäryistä ja silmäkivuista.

Tutkiskelin itseäni sairaalloisen paljon ja pelkäsin tietysti sairastavani jotain vakavaa.

  • Pelkäsin aivokasvainta päänsärkyjen ja huimaukseni syyksi. Pääsin magneettikuviin. Minulla oli poskiontelon tulehdus.
  • Pelkäsin lihaksien olevan niin jumissa, että se aiheuttaa minulle huimausta ja päänsärkyä. Kävin Kalevalaisessa jäsenkorjauksessa, naprapaatilla, hieronnassa ja akupunktiossa. Paikat varmasti aukesivat, mutta keinuva olo pysyi.
  • Kävin verikokeissa. Kaikki oli kunnossa. Tähän huom.olen antanut itseni ymmärtää, että kilpirauhasen liikatoiminta ei aina “jää kiinni” verikokeissa. Yleisimmässä verikokeessa tutkitaan P – T4 – V sekä TSH, mutta ei esimerkiksi S-TSHRAb arvoa. Tällä testillä tutkitaan kilpirauhasen liikatoiminnan syytä ja 80–95% Basedowin taudista tai autoimmuunityreoidiitista kärsivillä ihmisillä on elimistössään TSHR-vasta-aineita, itsellä tämä arvo oli 5.8 viitearvon ollessa <0,55 IU/l.
  • Kävin hammaslääkärillä. Purentalihakseni olivat kunnossa ja hoitoa vaatineet hampaat hoidettiin.
  • Kävin neuvolapsykologilla. Sydämeni keveni, mutta pääni ei höntin olon ja kipujen osalta.
  • Kärsin silmä-oireista oikeassa silmässä. Kipua silmän takana, silmän liikuttelu kipua ja ties mitä. Kävin silmälääkärillä ja sain silmälasit minulle sopimattomilla vahvuuksilla. Itkin. Kävin uudestaan optikolla. Katso edellinen kohta. Silmänpohjani kuvattiin ja silmälääkäri katsoi silmiäni. Kaikki näytti olevan kunnossa.
  • Kävin jälleen optikolla. Sain uudet silmälasit.
  • Puhuin ystävilleni, koska kaikki pelotti, itketti ja ahdisti. Sain sielunhoitoa ja vertaistukea.
  • Sain kokeiluun migreenilääkkeet, mutta en tiennyt koska niitä tulisi ottaa, koska päänsärkyni ja silmäkivut olivat lähes jatkuvia eivätkä kohtauksen omaista.
  • Kävin korvaspesialistilla. Kyse ei ollut asentohuimauksesta, vaikka huimaukseni välillä äityyikin niin pahaksi, että pelkäsin putoavani sängystä siinä rauhallisesti maatessani.
  • Join kofeiinitonta kahvia ja olin ilman kahvia. Kiukutti, koska minä sydän kahvi.

Tietenkin jälkiviisaus on viisauksista jalointa ja on helppo näin jälkeenpäin todeta kaiken johtuneen aina kilpirauhasesta. Toki varmasti hartioiden jumit ovat omiaan jouduttamaan kummallisia tuntemuksia, mutta lääkärini oli sitä mieltä, että villakoiran ydin on tuo hormoneja tuottava pieni rauhanen.

Olen popsinut tabletteja oloihini nyt muutaman kuukauden ja moni asia on huomattavasti paremmin. Toisinaan “oloja” ja silmäkipuja tulee vieläkin, mutta olen luottavainen tulevaisuuden suhteen. Olen valtavan huojentunut huimauksen poistumisesta ja jatkuvasta “mitä jos” -pelosta asioiden suhteen. Huomaan stressin tekevän oloni kehnommaksi, joten pyrin aktiivisesti välttämään sitä. Kukapa ei.

Loppukaneettina voinen sanoa: mikäli samaistut oireiden kirjoon, niin jaksa kääntää jokainen kivi oman vointisi jäljittämiseen. Se on todellakin sen arvoista.


Sinua saattaa kiinnostaa myös nämä artikkelit:

Kun hattaralinna romahti – Uupumuksen läpikäynyt Susanna: “En kyennyt olemaan sellainen äiti, mitä halusin”

Nainen syyllistytkö tähän? Lopeta se heti paikalla

Nennivee

Tervetuloa myötäpohtimaan 36-vuotiaan Tampereen Kalevassa asuvan maailmantuskaa kroonisesti potevan, kahden lapsen äidin, hurmaavan puolison ja sisustamisesta innostuneen hassuttelevan hahmon arkea.