Äidit eivät herää joka aamu vihaisina ja kiukkuisina: miksi äidit huutavat?

Äidit eivät herää joka aamu vihaisina ja kiukkuisina: miksi äidit huutavat?
Kuva: Ümit Yıldırım

Miksi äidit huutavat? Koska lapset ovat satuttamassa itsensä, ovat vaarassa hukkua, juosta auton alle tai polttamassa sormensa. Äidit huutavat siksi että kukaan ei kuuntele, vaikka pyytäisi kauniisti kymmeniä kertoja ennen kun ääni kohoaa. Huudamme koska sotkut kasaantuvat ja äiti on lopulta ainoa joka ne siivoaa.

Ja huutamisen jälkeen tunnetaan valtavaa syyllisyyttä ja mietitään tuhannen kerran “miksi huusin, päätin jo viime kerralla etten huuda enää lapsilleni”. Kukaan ei halua huutaa, mutta se vain tapahtuu emmekä usein myönnä sitä edes ystävillemme.

Äidit eivät herää joka aamu vihaisena ja ala huvin vuoksi huutamaan

Mikäli kyse ei ole vaarasta joka uhkaa lapsen tai puolison turvallisuutta, johtuu huuto menetetystä kontrollista joka on suora syy turhautumisesta ja ahdistuksesta. Se räjähtää ulos huutona koska emme siedä niitä tunteita enempää. Äidin on saatava tauko. Täydellinen on kuitenkin usein mahdotonta järjestää ennen, kun tilanne eskaloituu epätoivoisen räjähtäväksi huudoksi.

Kuurot korvat ja arvostus pohjamudissa

Vaikka tekisi perheen eteen kaikkensa, opastaisi, opettaisi, kasvattaisi ja antaisi itsestään kaiken ja enemmänkin. Se ei riitä, tuntuu että opastukset ja kasvatus on mennyt kuuroille korville ja tyhjille seinille. Se turhauttaa.

Mutta se, että menetämme kontrollin ei tee meistä huonoja vanhempia tai ettei äitejä arvosteta. Äidit ovat vain ihmisiä, jotka välittävät enemmän kuin mitään tässä maailmassa lapsistamme ja ihmisistä, joista heistä tulee. Samalla kun haluamme pitää lapset turvassa, turhaudumme heihin ja sekoitamme samalla oman kontrollimme.

Emme halua lasten vahingoittavan itseään tai toisiaan. Jos lapset tekevät niin toisilleen, heidän on tehtävä se myös muille lapsille. Vanhempana haluamme kasvattaa hyviä ihmisiä, jotka ovat ystävällisiä maailmalle ja hyväksi yhteiskunnassa. Välitämme lapsistamme niin paljon, että helposti teemme sen oman kontrollimme kustannuksella. Siksi äidit joskus huutavat.

Vanhemmuus ja perhe-elämä ovat täynnä onnea ja rakkautta, mutta myös syviä häpeän, epäonnistumisen ja riittämättömyyden kokemuksia

Joskus iltaisin olo on välillä niin tyhjä ja käytetty, että omaa lasta ei tahdo ottaa edes syliin. Vatsavaivaiselle vauvallekin saattaa huutaa turhautuneen epätoivoisena takaisin että ole jo hiljaa. Kun lapsi kysyy miten voi auttaa ruoanlaitossa, tekisi mieli vastata että paras apu olisi se että lähtee matkoihinsa. Kuulostaa valtavan surulliselta mutta kyllä, se on todellisuutta.

Tutkimuksen mukaan merkittävin vanhempien uupumusta lisäävä tekijä on ulkopuolisten ihmisten aiheuttamat suorituspaineet. Siksi voisi olla muuttaa vanhemmuuskeskustelu avoimemmaksi ja tehdä äitien ja myös isien epätäydellisyydestä hyväksyttävämpää.

Koska vanhemmat ovat ihmisiä ja vanhemmuus ajoittain vaikea laji, ei onneksi tarvitse pysyä rauhallisena arjen kaikissa vastakkainasetteluissa. Erehtyminen on inhimillistä. Anteeksi antaminen ja anteeksianto on vanhemman tehtäviä opettaa lapsille, ja sitä on osattava antaa myös itselleen. Armoa, anteeksiantoa, ja parempaa yritystä ensi kerralla.

Lue myös:

Ei tartte huutaa! – Lastenpsykiatri: “Lapselle huutaminen vie huomion pois siitä, mikä meni pieleen”

Lapsi, joka ei kelpaa yhteiskuntaan – “Ajattelin, miettiiks muut, et mun lapsi on ihan hirviö”

Kakka haisee ja banjot soi, kun someäidit netissä kommentoi

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *