Elekieli kehittää pikkulapsen sanavarastoa, sekä paljastaa paljon kaikkea muutakin

Elekieli kehittää pikkulapsen sanavarastoa, sekä paljastaa paljon kaikkea muutakin
Kuva: Jelleke Vanooteghem

Chicagon yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan eleitä käyttävällä 14 kuukauden ikäisellä pikkulapsella on 4,5-vuotiaana parempi sanavarasto kuin lapsella, jota ei rohkaista käsieleiden käyttöön.

Ylen mukaan tutkimuksen arvelee syyksi, että eleet vaikuttavat epäsuorasta sanojen oppimiseen, kun vanhemmat kertovat nimen esineelle, jota lapsi osoittaa. Elekieli myös sallii lapsen käyttävän käsiään viestimiseen, kun lapsi ei tiedä vielä kaikkia sanoja.

Tutkimukseen osallistui 50 erilaisen taustan omaavaa perhettä. Perheiden arkea kuvattiin tutkimusta varten videolle. Tulosten mukaan korkeasti koulutettujen ja hyvätuloisten vanhempien pikkulapset myös käyttivät muiden perheiden lapsia useammin eleitä viestimiseen. Heillä on myös parempi sanavarasto muutamaa vuotta myöhemmin.

Elekieltä kannattaa yrittää opetella arjen erilaisissa tilanteissa muutenkin. Toisen tunteet näkyvät kehossa, ja mitä tärkeämmästä aiheesta on kyse, sitä suurempia tunteita se nostattaa kumppanissa, kertoo Helsingin poliisilaitoksen huumerikosyksikössä, suojelupoliisissa ja kansainvälisissä rikostutkintatehtävissä työskennellyt Sami Sallinen

Sallisen mukaan ihminen kommunikoi sanallisesti, sekä sanattomasti. Elekieli tukee lapsen sanallista ulosantia, mutta vanhempien on hyvä tiedostaa ja opetella itsekin elekielen lukemista ja ymmärtämistä. Sallisen mukaan lapsi peittää suunsa valehdellessaan. Aikuiset tekevät tämän hienovaraisemmin, hipaisemalla kasvojaan tai kaulaansa. Elelkieli paljastaa usein ihmisen olevan epämukavuusalueella.

Epämukavuudesta kertovat Sallisen mukaan muun muassa:

  • Vartalon jäykkyys. Mukavuusalueella olemme vastaavasti rentoja, epämukavuusalueella seisomme, kävelemme ja istumme jäykemmin, myös kasvojen lihakset kiristyvät.
  • Vartalon pois kääntäminen. Se on osa evoluution rakentaman jäädy-pakene-taistele -reaktion pakenemista, käännämme vartaloa pois epämiellyttävistä asioista ja henkilöistä vaikka kesken palaverin.
  • Katsekontaktin katkaiseminen. Suljemme silmämme, katsomme sivuun tai vaikka rapsutamme kulmakarvaa niin, että katse katkeaa, kun haluamme että aivomme ”eivät näe” epämiellyttävää asiaa tai henkilöä. Se on niin ikään osa limbisen järjestelmämme tuottamaa pakene -reaktiota.
  • Huulten mutristaminen tai huulten katoaminen. Kun huulet katoavat, on keskustelussa ongelma.

Kumpaa uskoa: sanallista vai sanatonta viestintää?

Sallisen mukaan mitä enemmän tunnetta vuorovaikutustilanteeseen liittyy, sitä enemmän me käytämme sanatonta viestintää ja sitä enemmän me myös tulkitsemme sitä. Jos puhe ja sanaton viestintä eivätkohtaa keskenään, uskomme enemmän jälkimmäistä.

Sallinen väittää, että ihmisillä on sisäsyntyinen kyky ymmärtää kehonkieltä. Hänen mukaansa ihminen tunnistaa automaattisesti positiiviset ja vihaan liittyvät viestit. Oleellista on kuitenkin olla tietoisesti läsnä vuorovaikutustilanteissa.

-Jos emme ole aidosti läsnä, meiltä jää suuri osa informaatiota hyödyntämättä, kertoo Sami Sallinen

Lue myös:

Lopahtiko parisuhde lasten myötä? 25 ideaa hauskoihin kotitreffeihin

Kuka nyt Crocseja käyttäisi? Lähiömutsin röökikengät myy miljardeja

Tietopaketti lapsen kasvukivuista – toisin kuin usein luullaan, kasvukivut jaloissa ei varsinaisesti liity kasvuun

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *