Mona, 13, alkoi kaljuuntua 7-vuotiaana. “Se on opettanut minut ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta”

Mona, 13, alkoi kaljuuntua 7-vuotiaana. “Se on opettanut minut ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta”
Kuva: Tamara Bellis

Vantaalla asuva Mona Holman, 13, alkoi vähitellen kaljuuntua muutama vuosi sitten. Nuori nainen ei enää muista miltä hiustenlähtö aikanaan tuntui, mutta hän muistaa elävästi sen, että pelko toisten kiusaamisesta oli vahvasti läsnä.

Kampaaja huomasi Monan takaraivolla kaljuja kohtia tytön ollessa 7-vuotias. Syy löytyi lopulta alopeciasta, joka vei lopulta kaikki tytön hiukset. Alopecia areata eli pälvikalju tarkoittaa hiusten, joskus myös muiden ihokarvojen irtoamista tarkkarajaiselta alueelta ilman näkyvää tulehdusta.

-Hiukseni olivat aina olleet ohuet. Äiti on kertonut, että olin seitsemänvuotias, kun kampaaja huomasi takaraivollani kaljuja kohtia. Itse en sitä enää muista, kertoo Mona Seuran artikkelissa.

Mona sai diagnoosin melko nopeasti. Äiti seurasi tyttärensä hiustenlähtöä ottamalla kuvia, joista pystyi seuraamaan mistä kohdista hiukset lähtivät eniten. Hiustenlähtöä hoidettiin päänahkaan hierottavalla kortisonirasvalla, sekä päänahkaa aktivoivalla shampoolla. Kummastakaan ei ollut mitään hyötyä. Lopulta takaraivolla oli jäljellä enää yksi hiustupsu, joka leikattiin suosiolla pois.

-Ehkä joskus 10-vuotiaana äidin otta­mia kuvia katsellessa tajusin kunnolla, millaisesta sairaudesta on oikein kyse.

Mona kertoo, ettäaika on ollut paras parantaja suruun siitä, ettei hänellä ole hiuksia. Se hiustenlähdön ja kasvun välinen vaihe ei ole kiva.

Kulmakarvat takaisin ja toiveena saada pitää omat ripset – hiuksista viis!

Mona ei edes haluaisi hiuksiaan enää takaisin, koska hiustenlähdön ja kasvun välinen vaihe ei tytön mukaan ole kiva. Toiveena on saada pitää kuitenkin omat ripset. Monan kulmakarvat lähtivät viime kesänä, mutta asia ratkaistiin kulmakarvojen kestopigmentoinnilla. Mona käyttää koulussa ja julkisilla paikoilla peruukkia. Kotona hän ei halua käyttää peruukkia, koska se aiheuttaa päänahan kutinaa ja on päässä kuuma.

Mona harrastaa cheerleadingia, ja kertoo ettei käytä peruukkia myöskään harjoituksissa, eikä kilpailuissa. Hän kertoo kaikkien tottuneen siihen, ettei hänellä ole hiuksia, eikä kukaan kommentoi koskaan asiasta mitään. Sairaus ei vaikuta Monan harrastukseen mitenkään, muuta kun että hänelle ei tarvitse tehdä kisakampausta.

Alopecia on Monalle normaali asia. Se ei haittaa häntä enää, koska kiusaaminen on ollut onneksi hyvin vähäistä

Pelko toisten kiusaamisesta on ollut turha, lukuun ottamatta yhtä poikaa joka kutsui Monaa kaljurotaksi. Pikkulapset tulevat kysymään suoraan, miksi hän on kalju. Mona kertoo vastaavansa heille suoraan miksei hänellä ole hiuksia. Eniten häntä ärsyttää aikuiset, jotka vain tuijottavat sanomatta mitään.

– Tekisi mieli kysyä, onko tuijottajalla jotakin asiaa. Mutta en koskaan tee niin. En uskalla ja olen vain niin, kuin en huomaisi tuijo­tusta, kertoo Mona.

Kokeilussa gluteeniton ruokavalio ja allergialääke

Monan äidin tutun neuvo gluteenittoman ruokavalion noudattamisesta on kokeilussa. Ruokavalion noudattaminen on tytön mielestä ollut helppoa, vaikka välillä tekeekin mieli “kiellettyjä” herkkuja. Lisäksi Monalla on käytössä ebastiinia sisältävä allergialääke.

-Sairaus on opettanut minut ymmärtämään ja hyväksymään erilaisuutta. Jos näen jonkun esimerkiksi pyörätuolissa, en koskaan tuijota. Tiedän kokemuksesta, miten epämiellyttävää se on, kertoo Mona.

Sinua saattaa kiinnostaa myös nämä artikkelit:

Elekieli kehittää pikkulapsen sanavarastoa, sekä paljastaa paljon kaikkea muutakin

Kun lihansyöjäbakteeri vie äidin kädet ja jalat – Helin tarina

Kun lapsi löysi kuulakärkikynän – ja äidin Chanelin

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *