Kun lihansyöjäbakteeri vie äidin kädet ja jalat – Helin tarina

Kun lihansyöjäbakteeri vie äidin kädet ja jalat – Helin tarina
Kuva: Pawel Czerwinski

Elämä ennen sairastumista oli normaalia kahden työssäkäyvän vanhemman ja lasten perhe-elämää. Perheen äiti Heli tunsi huonovointisuutta kesken työpäivän, joka lopulta johti käsien ja jalkojen amputaatioon.

Marko ja Heli tapasivat ravintolassa vuonna 2004. Siitä alkoi vähitellen kipinät lennellä, ja pariskunta muutti yhteen. Pian syntyi poika ja sen jälkeen kaksostytöt.

Vuonna 2017 vuoden viimeisenä päivänä Heli tunsi olonsa huonoksi kesken työpäivän. Uudenvuoden aattoa oli tarkoitus viettää perheen kanssa omalla kotipihalla raketteja ampuen. Aina perusterveenä pysynyt perheenäiti ei epäillyt olossaan mitään mitään vakavaa, mutta lähti kuitenkin varoiksi käymään päivystyksessä jossa epäiltiin vaan kausiflunssaa.

Kunto romahti hetkessä ja varoittamatta

Heli tunsi seuraavana yönä kovaa kipua ja kuume nousi kohisten. Äidin kunto romahti, eikä hän pystynyt enää edes seisomaan itse. Puoliso Marko vei vaimonsa päivystykseen, jossa syy selvisi. Helillä todettiin verenmyrytys, eli kansankielellä lihansyöjäbakteeri, joka tuhoaa kudoksia.

Termeillä ”lihansyöjäbakteeri” ja ”tappajabakteeri” viitataan bakteerin aiheuttamaan vakavaan tautimuotoon, jonka muotoja ovat muun muassa verenmyrkytys ja hengenvaarallinen pehmytkudostulehdus, jossa bakteeri syö kudoksia. Tulehdus voi aiheuttaa kuolioita, jotka voivat johtaa niin yleistyneeseen tulehdukseen, että se johtaa menehtymiseen.

Kukaan ei tiennyt selviääkö perheen äiti hengissä. Markolle annettiin minuutti aikaa hyvästellä vaimonsa

Varoittamatta kolmilapsisen perheen tasainen arki oli muuttunut pelottavaksi kamppailuksi äidin kehoa syövän bakteerin kanssa. Heli vietiin kiireellisenä Kuopioon. Matkan aikana perheen äitiä elvytettiin kaikilla mahdollisilla tavoilla, jotka lääketiede tuntee.

– Olen kuullut jälkeenpäin, että matka Kuopioon oli tosi traaginen. Minua elvytettiin useaan otteeseen käyttäen kaikkia olemassa olevia lääketieteellisiä keinoja. Kun saavuimme KYSiin, nukutuslääkäri oli todennut, että en todennäköisesti eläisi tuntiakaan, kertoo Heli Ylen Tuhkimotarinoissa.

Heli pidettiin nukutettuna viisi päivää teho-osastolla. Perhe valvoi ja odotti tietoja Helistä huolestuneena.

Heli makasi teholla nukutettuna viisi päivää kamppaillen elämästään

– Lihansyöjäbakteeri teki sillä aikaa tuhoja elimistössä. Se aiheutti sen, että mun kädet ja jalat meni kuolioon. Sitten se söi lihaksia. Oikeasta jalasta reisilihas hävisi. Se myös aiheutti mittavia arpia kaikkialle kehoon. Nenästä lähti pieni palanen, mutta muuten kasvot onneksi säästyivät. Keuhkot, munuaiset ja maksa lakkasi toimimasta. Selviytymisen mahdollisuudet olivat hyvin olemattomat.

Heli herätettiin kuudentena päivänä ja kuin ihmeen kaupalla. Hänen ajatus toimi hyvin mutta kädet ja jalat olivat mennyttä.

Helille tehtiin leikkauksia puolen vuoden aikana yhteensä 12 kertaa. Suurin ja vaikein puoli henkisesti hyväksyä se, että äidillä ei ole käsiäja jalkoja.

“Monia säälittää mun kohtalo. Itse ajattelen, että saan olla kiitollinen, että olen elossa. Moni kuolemansairas antaisi varmasti raajansa, että saisi nähdä lastensa kasvavan”

Heli kertoo itse olevansa kiitollinen, koska sai pitääkuitenkin päänsä ja ola hengissä. Hän näkee asian hyvät puolet ja on näyrä sille, että on edelleen hengissä ja perheensä luona.

Lasten pelko äidin puuttuvista raajoista häveni pian, ja kohta lapset vetivätkin pyörätuolirallia pitkin sairaalan käytävää ja tappelivat entiseen malliin.

– Oli ihana kuulla lasten tappelevan. Se tuntui normaalilta elämältä, kertoo Heli.

Koskaan ei saatu selville mistä bakteeri oli Helin kehoon tullut.

Sairastumisen alkuvaiheessa Marko ja Heli päättivät jo sairaalassa, että jos tästä selvitään, he menevät naimisiin

Pari ei ollut ajatellut menevänsä naimisiin mutta toisin kävi. Heidät vihittiin kesäkuussa 2018 Kuopion yliopistollisen keskussairaalan kappelissa. Hoitajat auttoivat Heliä kaunistautumisessa, ja kahvit juotiin muutamien läheisimpien kanssa hoitajien taukohuoneessa. Heli kertoo tuon ajan olleen niin liikuttava, ettei muista hetkestä juuri mitään.

Loppuelämä opettelua ja sopeutumista uuteen kehoon, perheen ja lähipiirin tukemana

Totuttelu prooteesien käyttöön ja erilaisten arkisten toimintojen tekemiseen on toki vienyt aikansa, mutta äidin sitkeys ja puolison, sekä lasten tuki o n ollut korvaamattoman arvokasta. Heli ei ole missään vaiheessa vajonnut itsesääliin, tai katketoitunut vammautumisestaan. Hänen mukaansa se ei olisi oikein lähipiirille.

– Puolisona haluan olla positiivinen ja rakastava. Olisi hirveä olla sellainen katkera tyyppi, joka jää kiinni tähän vammautumiseen. Se olisi väärin toisia kohtaan. Haluan katsoa eteenpäin ja nähdä positiivisia puolia elämässä, Heli kiteyttää.

Lue koko juttu Ylen Tuhkimotarinoista

Lue myös:

Varoitus vanhemmille: 2-vuotiaan lapsen vatsasta poistettiin 209 magneettikuulaa

5-vuotiaan leukemiaa sairastavan Lainan isä: “Jokaisen pitäisi viettää puoli tuntia elämästään lasten syöpäosastolla. Se auttaa laittamaan asioita kontekstiin.”

Talonrakennusprojekti todella testaa parisuhteen lujuutta: pidä mielessä nämä, niin saatat olla suhteessa vielä projektin jälkeenkin

Ruuhkavuodet toimitus

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *