Oletuksia perheestämme- juttusarja, osa 1: “Kai seuraavaksi on tytön vuoro?”

Oletuksia perheestämme- juttusarja, osa 1: “Kai seuraavaksi on tytön vuoro?”
Kuva: Unsplash / Kevin Gent

Teksti: Veera

Oletuksia perheestämme-juttusarjassa vanhemmat kertovat, minkälaisia uskomuksia ja kommentteja he ovat omasta perheestään kohdanneet. Tässä ensimmäisessä osassa kaksi äitiä kertovat kokemuksiaan lasten sukupuoleen liittyvistä olettamuksista.

”Kyllä nyt on jo tytön vuoro!”

Merin perheessä on neljä lasta, joista vanhin on seitsemän. Meri kertoo pienten ikäerojen aiheuttavan voivottelua ja jatkaa, että saa osakseen kauhistelua kun sanoo kaikkien neljän olevan poikia. Lasten sukupuolen perusteella perheen arjesta tehdään oletuksia: “Teillä on varmaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita!”, on kommentti jonka perhe kuulee usein.

Ensimmäisen lapsen jälkeen perhe on saanut kuulla, kuinka he varmasti nyt haluavat seuraavaksi tytön ja jokaisen perheeseen syntyneen pojan myötä oletus on vahvistunut. Ajatus siitä, että perhe haluaa tytön on ollut niin vahva, että äiti on saanut sen vuoksi suorastaan ilkeitä kommentteja: “On ehdotettu että pitäisikö mennä johonkin tutkimuksiin tai vaihtaa miestä kun ei saada tyttöä tehtyä”, Meri kertoo. Kommentit eivät päättyneet edes perheen kohdattua keskenmenon: “Minulle todettiin tylysti, että raskaus ei olisi mennyt kesken, jos olisin odottanut tyttöä”, äiti jatkaa.

Meri muistelee kuulleensa monenlaista kommenttia siitä, kuinka seuraavaksi on “tytön vuoro”: “Edelleen välillä joku kysyy, että joko olisi tytön vaatteille tarve”, perheen äiti kertoo. Meri toteaa, että heillä ei ole ollut odotuksia lapsen sukupuolen suhteen, ja siksi oletukset tuntuvat oudoilta. Poikien äidistä tietysti myös tuntuu pahalta, että mielikuviin poikalapsista ovat usein näin negatiivisia. 

”No nyt saatte sitten helpomman lapsen!”

Alisan perheessä on kaksi lasta, kolmevuotias poika ja yksivuotias tyttö. Hänen kokemuksensa poikiin liittyvistä oletuksista on samanlaisia kuin Merillä: “Pojan uskotaan olevan vauhdikas rämäpää” Alisa kertoo ja jatkaa stereotypioiden näkyvän myös lapsen saamissa lahjoissa: “Poika saa lahjaksi autoja, tyttö nukkeja ja vaatteita”.

Kun perhe alkoi odottaa toista lasta, Alisa sai jatkuvasti kuulla kuinka he varmasti toivovat tyttöä kun on jo yksi poika. Kun kuopuksen sukupuoli selvisi, lähipiirin reaktio sai äidin ärsyyntymään: “Kun kerroin odottavani tyttöä, meille sanottiin että nyt saamme sitten rauhallisemman ja helpomman lapsen. Pahalta tämä tuntui siksi, että en koe, saati ole koskaan sanonut esikoisemme olevan mitenkään raskas. Näin vain on päätetty siksi, koska lapsi on energinen poika”.

Alisa kertoo myös törmänneensä oletuksiin vanhempien rooleista suhteessa lasten sukupuoleen: “Olen kuullut paljon kommentteja siitä, että isä varmasti toivoo poikaa ja äiti tyttöä joten poika on isin kanssa kotona ja tyttö kulkee äidin matkassa”. Alisa toteaa oletusten häiritsevän etenkin jos niitä lauotaan lasten kuullen: “Me aikuiset pystymme suodattamaan ne toisesta korvasta ulos mutta lapsi ei osaa niitä samalla käsitellä vaan ottaa totuutena”. Perheen äiti lisää vielä, että kolmevuotias ottaa koko ajan mallia aikuisista, joten myös asenteet ja stereotypiat tarttuvat.

Alisa toteaa ymmärtävänsä, että oletukset tulevat selkärangasta sen kummemmin ajattelematta, eikä niillä yleensä tarkoiteta pahaa. Äiti kuitenkin toivoisi lapsiin suhtauduttavan omina persooninaan, eikä sukupuolen kautta, koska hän kokee sen kasaavan odotuksia. “Sen sijaan että oletamme, voisimme kysyä lapselta että mistä hän pitää ja mitä hän haluaa tehdä”, Alisa toteaa.

(Jutussa esiintyviä nimiä on muutettu)

Sinua saattaisi kiinnostaa myös:

Poikamme leikkii tyttöjen leluilla

Ota haltuun opas moderniin seksuaalikasvatukseen

Ruuhkavuodet toimitus

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *