Murkku tuli taloon – Murrosiän ensioireita

Murkku tuli taloon – Murrosiän ensioireita

Pojan mieli on alkanut taistonsa ja siitä kantautuu ensioireita jo ulkopuolellekin. Kauan pelon sekaisin tuntein odotettu murrosikä on viimein saapunut keskuuteemme. Ensioireina äkillinen kiukku, itkuherkkyys ja itsekriittisyyspuuskat.  

Kotiimme on saapunut kutsumaton vieras. Odottelimme häntä tulevaksi vasta muutaman vuoden päästä. Täällä hän nyt kuitenkin on, asettautuneena mukavasti asumaan pikkuisen, suloisen poikalapseni mieleen. Matkatavaroiden paljoudesta päätellen, vieras on tullut jäädäkseen.  

Vieraskoreaksi tätä vierasta ei tosiaan voi kutsua, hän ei tunnu ollenkaan välittävän kodissa vallitsevasta yhteiselämän harmoniasta. Se valtaa täysin yllättäen koko tilan vaatien kaiken huomion itseensä. Se järjestää kammottavia teatraalisia kohtauksia ja kaivertaa jokaisen torun ja huomion syvälle lapseni sieluun.  

Yhteiselo pojan kanssa on aina ollut sujuvaa, mistään ei ole tarvinnut erityisesti riidellä. Satunnaisista hölmöilyistä on keskusteltu rauhallisesti yhdessä. Jo hyvin pienenä hän järjen ja logiikan miehenä ymmärsi, kun hänelle vain selitti, miksi ei voinut toimia noin. Reipas ja iloinen lapsi itki vasta, kun oikeasti sattui pahasti.  

Aivan yhtäkkiä ollaankin tilanteessa, jossa töllön töitä seuranneet keskustelut ovat niin itkun täyteisiä, ettei äiti pääse ensimmäisestä huomautuksesta pidemmälle. Talon kutsumaton vieras onkin taas pöllähtänyt paikalle, valmiina veriseen taistoon.  

Murkku vastailee äidin, ihan hyväntahtoisiin ja tavalliseen sävyyn esittämiin huomautuksiin ja neuvoihin pahaenteisillä:

IDC ( I don’t care, en välitä) tai

IDK (I don’t know, en tiedä)

kommenteilla.

Äiti on tietysti vastauksiin varsin tyytymätön, joten lapsen ääni alkaa kohota. Kun äiti sitten huomauttaa suuttumuksen tarpeettomuudesta, nousee vesi silmiin.  

Nyt murkku heittäytyy dramaattisesti marttyyriksi. Hän on varma, että äiti pitää häntä vähintäänkin tyhmänä, suorastaan täysin kelvottomana lapsena. Koko tilanne on äidistä suorastaan koominen, ei tällaista vuoristorataa ole osannut ollenkaan odottaa. Ei ainakaan vielä 9-vuotiaalta. 

Tässä sitä nyt kuitenkin istutaan selittämässä, ettei esitetty huomautus koulutavaroiden paremmasta huolenpidosta ollut tarkoitettu veriseksi, henkilökohtaiseksi loukkaukseksi. Tarkoitus oli ollut kannustaa lasta parempaan.  

Suorasukaiseen toimintaan ja rehelliseen keskusteluun tottunut äiti joutuukin nyt tanssahtelemaan varpaillaan. Lopputulos on tietysti yhtä karmiva kuin sillä elefantilla siellä posliinikaupassa. Melkein voi jo kuulla lasin pirstoutuvan tuhanneksi pieneksi palaseksi.

Höpsösti äiti oli kuvitellut poikien välttyvän tuolta inhottavalta vieraalta olennolta, joka valtaa niin monen lapsen mielen aivan liian aikaisin. Tuolta kurjalta itsekriittisyydeltä, joka huutelee jostain mielen perukoilta kammottavia väittämiä omasta huonoudesta ja riittämättömyydestä. 

 Sitä niin toivoi, ettei tuo epäreilu kuiskija majoittuisi oman lapsen mieleen. Ettei sieltä koskaan kaikuisi niitä valheita, joiden kanssa itse on aikanaan taistellut. Siellä hän nyt kuitenkin on, puikot valmiina kutomaan ikävien ajatusten verkostoa.  

Saapunut vieras on tullut jäädäkseen, edessä on pitkät ja puuduttavat vuodet. Äiti pahoin pelkää hänen tuovan vielä monia inhoja kavereita kuokkimaan näitä pitoja. Murrosikä on alkanut.  

Joko teillä murkkuillaan? Millaisia olivat teidän perheen ensioireet?

Tanja

Lue myös:

Tytärlapsen nytkähdys kohti esiteiniyttä

50 asiaa, joita toistelen esiteinilleni tauotta

Varhaisen murrosiän riskit vakavia: jarrutushoitojen määrä lisääntynyt huimasti


Ruuhkavuodet suosittelee

Tanja

Kolmekymppinen vauhdikas vuoroviikkoäiti kummastelee yhdeksän vuotiaan pojan kasvua mieheksi. Iloa arkeen tuovat musiikki, kirjat ja yllätysseikkailut.

One thought on “Murkku tuli taloon – Murrosiän ensioireita

  1. Oi voi, voivoi… voi kyllä.
    En todellakaan odottanut tätä 10v neidiltä vielä pariin vuoteen mutta kyllä se murkku on tullut ja saanut kaikki hulluiksi!
    Yleisin vastaus kaikkeen on “ihan sama, ei mua kiinnosta/haittaa” ja mä vannon, kyllä muuten haittaa kun jääkin ne iltapusut saamatta. Kova on tappelu et mitään pusuja ei halua, mutta kun jää ilman niin on tunnin dramaattinen huutokonsertti tiedossa.
    Tuntuu että KAIKEN joutuu vääntämään vähintäänkin ratakiskosta eikä mikään tunnu siltikään menevän perille asti. Ja miksi menisikään, onhan ne “ihan sama”.
    Ja päälle loputon tiuskiminen ja urputus.
    Ja hetken päästä kuitenkin syliin kömpii halailemaan ja pussailemaan se ihana pieni tyllerö ❤ kunnes jälleen tähdet muuttaa asentoa..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.