Kiekkohuumaa – eteisessämme pelataan lätkää vuoden jokaisena päivänä

Kiekkohuumaa – eteisessämme pelataan lätkää vuoden jokaisena päivänä

Jääkiekko on monelle suomalaiselle rakas laji. Se on perheitä yhdistävä ja välillä myös erottava tekijä. Myös meidän kodissa nautitaan lätkästä. Meillä asuu lätkäfaneja, lätkäpelaajia, valmentajia ja selostajia. Yhtenä päivänä kirjaimellisesti astuin eteisen lattialla makaavan maalivahdin päälle. Selvisin vähillä vammoilla.

Tunnustan heti alkuunsa, että minä en ymmärrä jääkiekosta yhtään mitään, eikä se kiinnosta minua juurikaan. En ole oikein koskaan käsittänyt, miksi jääkiekkoa, jossa pelaajat kiistelevät samasta pienestä kiekosta, hehkutetaan niin paljon. Vaikken tajuakaan jääkiekon pelisäännöistä mitään enkä jaksa keksittyä peleihin, olen silti käynyt monissa jääkiekko-otteluissa ja nähnyt livenä jopa NHL-pelejä.

Koen, että jääkiekko-otteluissa käyminen on mukavaa koko perheen yhteistä tekemistä. Eihän se keneltäkään ole pois, vaikken minä pelistä mitään ymmärräkään.  Minusta on kiva istua edes joskus paikallaan tekemättä yhtään mitään ja nauttia herkkuja, joita meillä on aina mukana jääkiekko-otteluissa. Ja kyllähän minä seuraan peliä ja kannustan suosikkijoukkueitamme, jos vain satun huomaamaan, että nyt tuli maali. Onneksi nykyään halleissa on isot screenit, joissa näkee hidastettuna pelitilanteita jälkikäteen. Ja muu perhe kiskoo minut kyllä tarvittaessa ylös, jos pitää kunnolla hurrata.

Perheemme miesväki taas rakastaa jääkiekkoa. Puolisoni seuraa sekä SM-liigaa että NHL:ää.  NHL-ottelut tulevat sen verran hankalaan aikaan, että itse otteluita hän ei katso. Sen sijaan hän katsoo ainakin suosikkijoukkueidensa maalit jälkikäteen netin kautta. Väitän, että puolisoni on jossakin määrin myös aivopessyt poikamme pitämään jääkiekosta. Puolisoni mukaan olen täysin väärässä: pojallamme nyt vain sattuu olemaan luontaista pelisilmää.

Meillä on melko uusi televisio, mutta epäilen, että siinä on jotakin vikaa. Sieltä ei nimittäin tule juuri mitään muuta kuin jääkiekkoa.  Minulle on kuitenkin kerrottu, että televisio on kunnossa, mutta nyt vain on ratkaisun hetken käsillä, ilmeisesti jääkiekossa. Kesällä jääkiekkopelejä ei pelata, mutta TV:ssä näytetään vanhoja pelejä. En ymmärrä, mitä järkeä on katsoa peliä, jonka lopputulos on jo tiedossa. Se on sama kuin lukisi kirjaa, jonka loppuratkaisun tietää etukäteen.

Jääkiekkoinnostus rajoittuu meidän perheessä onneksi penkkiurheiluun. Toki perheen miesväki pelaa sählyä ja jalkapalloa, mutta jääkiekon harrastamiseen meillä ei ole aikaa saati varaa. Sen sijaan eteisemme on toiminut jo vuosia jääkiekkokenttänä, ja siltä se myös näyttää. Lattialistat ja lattia ovat ottaneet osumaa, ja huonekaluissa näkyy muutama mailan jälki. Pehmokiekko on varmasti turvallisempi kuin oikea kiekko, mutta kyllä silläkin saa koriste-esineet mukavasti putoamaan. Nykyään meillä ei saa pelata mailapelejä sisällä.

Ihailen poikani mielikuvitusta ja harmittelen toki vähän, että kaikki kiva pitää häneltä kieltää. Onneksi hän on kekseliäs. Hänen lempileikkinsä on pelata jääkiekkoa pöytäjääkiekkopelin jääkiekolla eteisen lattialla. Pehmolelut toimivat pelaajina ja yrittävät tehdä maaleja siinä onnistuenkin. Toisinaan pelaajat loukkaantuvat tai kärsivät rangaistuksia. Erätauoilla pelaajia haastatellaan ja ruoditaan pelitilanteita. Meteli on välillä korvia huumaavaa, sillä poikani toimii myös otteluselostajana. Myös maalilaulut raikaavat kovaa ja korkealta. Olen harkinnut kuulosuojainten ostoa itselleni.

Pojastani ei koskaan tule NHL-pelaajaa, eikä hän ehkä enää muutaman vuoden päästä halua leikkiä eteisen lattialla. Se, mikä minun silmiini näyttää pehmolelujen sekasotkulta, onkin tärkeä SM-liigan peli. Vaikka välillä ärsyynnyn jatkuvasta jääkiekkohuumasta, ymmärrän, että toisille siinä on kysymys elämästä ja kuolemasta. Minun puolestani perheen miesväki voi katsoa jääkiekkoa niin paljon kuin sielu sietää, kunhan läksyt, kotityöt ja muut hommat tulevat hoidettua.

On hellyttävää katsoa, kun isä ja poika istuvat kylki kyljessä sohvalla peliä seuraamassa. Olen oppinut, että parhaat pelaajat istuvat katsomossa, ainakin kommenteista päätellen. Ja kyllähän jääkiekko varmasti muistiakin kehittää. Puolisoni ja poikani osaavat nimittäin todella hyvin luetella pelaajien numeroita ja nimiä tuosta vain. Onneksi minulta ei niitä kovin usein kysellä. Olen lätkäfanin vaimo ja toisen lätkäfanin äiti, kestän sen kuin nainen.

Löytyykö teiltä kiekkofaneja?

Teksti ja kuva: Nanna

Sinua saattaisi kiinnostaa seuraavat artikkelit:

Lapsestani ei tulekaan jalkapalloilijaa

Voiko lapsi olla onnellinen, vaikka ei harrasta mitään?

Kasvatatko sinäkin lastasi huomaamatta epätasaarvoisesti?

Avatar photo

Nanna

Olen tiukkapipoinen, mutta lempeä kahden lapsen äiti. Murehdin lasten kasvua ja maailman menoa. Stressaan kaikkea mahdollista ja etsin itseäni. En ole pilvissä liihottelija vaan realisti ja luotan järjen ääneen. Yritän elää hetkessä ja nauttia arjen pienistä asioista. Elän elämäni parasta aikaa joka päivä, vaikka ihan aina ei siltä tunnukaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *