Lapset kesälomalla, vanhemmat töissä

Koululaisten pitkä kesäloma on odotettu juttu, mutta tuottaa monessa perheessä myös haasteita, sillä vanhemmilla harvoin on yhtä pitkää lomaa. Isommat lapset pärjäävät useimmiten jo päivät itsekseen, mutta pienemmillä koululaisilla aika voi käydä pitkäksi ja yksinolo voi myös pelottaa.

Myös meidän perheessämme on tulevana kesänä tilanne, että lapset jäävät keskenään lomailemaan juhannuksen jälkeen neljäksi viikoksi. Perheemme molemmilla vanhemmilla on työpaikalla kiertävä lomasysteemi, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että peräkkäisinä kesinä emme pysty lomailemaan heinäkuussa. Tänä kesänä meillä on koko perheen yhteistä lomaa puolitoista viikkoa, sekin kahdessa eri pätkässä. Tilanne ei ole kuitenkaan uusi, sillä olemme aiempinakin kesinä joutuneet pohtimaan, miten lapset pärjäävät keskenään.

Monesti kesäisin kaupungit ja seurakunnat järjestävät erilaisia leirejä päiväleireistä pidempiin leirityksiin. Heinäkuussa sen sijaan leirejä ei kaikkialla kuitenkaan järjestetä. Isovanhemmat, tuttavat tai naapurit ovat usein apuna hoitojärjestelyissä, mutta harvoin mummotkaan jaksavat tai pystyvät hoitamaan montaa viikkoa lapsenlapsiaan. Kaikilla perheillä ei välttämättä ole tukiverkkojakaan omalla asuinpaikkakunnalla.

Kaverien kanssa lapsi saa mukavasti ajan kulumaan, mikäli kaverit eivät ole lomareissuilla tai hoidossa muualla. Etenkin pienempien koululaisten kohdalla on kuitenkin harkittava, kenen kaverin luokse lapsi voi mennä ja millaisen kaverin voi kutsua kylään silloin, kun paikalla ei ole aikuisia. Lapsilla saattaa välillä lähteä homma käsistä varsinkin, kun kotona ei ole paikalla aikuisia rauhoittamassa tilannetta.

Monesti isommat sisarukset voivat olla pienempien koululaisten apuna loma-aikoina. Esikoisemme joutuu todennäköisesti tänäkin kesänä katsomaan pienemmän perään ja muistuttelemaan esimerkiksi ruoka-ajoista. Kannustimena maksamme hänelle pientä korvausta tästä vaivannäöstä.

Ennakointi on tärkeää. Meidän kesäarkeamme on helpottanut se, että lasten päiväohjelma on suunniteltu etukäteen. Sovimme yleensä edellisenä iltana, mitä lapset syövät seuraavana päivänä aamupalaksi, lounaaksi ja välipalaksi. Sovimme myös, voiko kavereita nähdä, minne heidän kanssaan voi mennä ja mihin aikaan pitää tulla kotiin syömään.

Lapset toki saisivat ajan kulumaan kännyköiden, pelikoneiden ja TV:n ääressä, mutta kesän viettäminen älylaitteiden parissa ei ole hyvä ajatus. Toki kohtuuden rajoissa sekin on toisinaan hyvää ajanvietettä. Jos lapset ovat keskenään ilman kavereita, keksimme heille yhteistä tekemistä, esimerkiksi ulkoilua tai lautapelin pelaamista. Lapsillamme on isohko ikäero, jolloin kiinnostuksen kohteetkin ovat erilaisia. Kun yhteinen tekeminen on etukäteen mietitty, on vältytty isommilta kahnauksilta. Kotona ollessaan lapset voivat myös tehdä pieniä kotihommia, kuten tyhjentää tiski- ja pyykkikonetta, tiskata, imuroida ja hakea lähikaupasta täytettä jääkaappiin.

Meillä asuu naapurustossa tuttavaperheitä, joiden puoleen lapset voivat kääntyä, mikäli tulisi akuutti hätätilanne. Myös lasten kännyköihin on tallennettu tuttujen ja turvallisten aikuisten puhelinnumerot. Usein olemme jo etukäteen sopineet, milloin esimerkiksi isovanhemmat tai me vanhemmat soitamme lapsille ja varmistamme, että kaikki on kunnossa.

Monessa perheessä pohditaan, minkä ikäisen lapsen uskaltaa jättää yksin kotiin. Suomen laissa ei ole tähän tarkkaa ikärajaa. Mannerheimin Lastensuojeluliiton sivustolla linjataan, että alakouluikäinen on liian pieni viettämään toistuvasti kokonaisia päiviä yksin kotona. Myös murrosikäinen kaipaa vanhemman huomiota ja huolenpitoa. Lapsen iän lisäksi moni muukin asia vaikuttaa siihen, voiko lapsi olla yksin kotona. Jos lapsi pelkää yksinoloa, hän on liian pieni viettämään aikaansa yksin. Vaikka lapsi kokisikin olonsa turvalliseksi kotona, hänellä ei välttämättä ole valmiuksia toimia oikein esimerkiksi hätätilanteissa.

Millaisia vinkkejä sinulla on perheelle, jossa lapset lomailevat vanhempien paiskiessa töissä?

Teksti: Nanna