Ruoka-aika on koittanut ja tarjolla on uutta syötävää, mutta alle kouluikäinen lapsi ei suostu syömään. Kuulostaako tutulta? Monissa perheissä käy juuri näin ja ottaa aikansa ennen kuin nirsoilu alkaa vähentyä.
Valikoiva syöminen, toisin sanoen nirsoilu, on yleistä alle kouluikäisillä lapsilla, kertoo Suomen Tietotoimisto (STT). Nirsoilu on osa normaalia kehitystä: uusiin asioihin suhtaudutaan epäilevästi ja uudet maut vaativat totuttelua.
Tarvitseeko nirsoilusta huolestua? Jos lapsen kasvu etenee normaalisti, ravintoaineiden puutoksia ei tule ja lapsi pystyy syömään myös muualla kuin kotona, ei syytä huoleen ole, sanoo Syömishäiriöliiton läheistyöntekijä Mirva Korpela.
”Toisaalta jos lapsen ruokavalio vain kapenee kapenemistaan, apua on aina parempi hakea ajoissa ennen kuin ongelma pääsee todella pahaksi. Apua voi pyytää neuvolasta tai vanhempien lasten osalta kouluterveydenhuollosta”, hän lisää STT:n haastattelussa.
Noin 1-5 prosenttia lapsista sen sijaan kärsii hyvin voimakkaasta valikoivuudesta. Tämän taustalla voi olla esimerkiksi jokin traumaattinen tapahtuma, kuten raju allerginen reaktio tai läheltä piti -tukehtumistilanne, mistä voi aiheutua pelkoa syömistä kohtaan.
Korpela kertoo, että hankalampaa valikoivaa syömistä voi esiintyä myös autismin kirjon ihmisillä. Niin sanotuilla supermaistajilla aistit ovat niin herkät, että monet ruokalajit tuntuvat todella epämiellyttävältä esimerkiksi niiden rakenteen, hajun tai maun vuoksi.
Kymmeniä maistamiskertoja
Korpela muistuttaa vanhempia siitä, että syömään pakottaminen lisää vastenmielisyyttä, pelkoa ja negatiivista tunnelatausta ruokaa kohtaan. Pakottaminen ei myöskään kannusta kokeilemaan uusia ruokia tai ylipäätään nauttimaan ruoasta. Vanhempien tulisikin pyrkiä pitämään syömistilanteet mahdollisimman neutraaleina, kannustavina, turvallisina ja positiivisina.
Kun lapsi opettelee uusia ruokia ja makuja, voi vanhempien kärsivällisyys olla koetuksella. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erikoistutkija Sari Niinistö huomauttaa, että uusia ruokia pitäisi kuitenkin tarjota riittävän usein ja toistuen, vaikka lapsi kieltäytyisikin niistä sitkeästi.
”Jos lapselle ei ensimmäiselle kerralla maistu jokin ruoka, tästä ei tulisi vetää heti johtopäätöstä, että lapsi ei tykkää siitä. Esimerkiksi kasvikset ovat tyypillisesti maultaan vähän kitkeriä ja happamia ja vaativat enemmän maistelukertoja. Lapsen makutottumukset alkavat kehittyä sen mukaan, mitä hänelle tarjotaan”, Niinistö sanoo STT:n haastattelussa ja muistuttaa, että lapsen kuullen ei pitäisi puhua nirsoilusta eikä vertailla hänen syömistään muiden lasten syömistottumuksiin.
Korpela kertoo, että tavallinen valikoivuus voi vaatia 15–20 maistamiskertaa, mutta hyvin aistiherkkä lapsi voi vaatia jopa 50 maistamiskertaa ennen kuin hän hyväksyy ruoka-aineen osaksi ruokavaliotaan.
”Kun pitkä prosessi käydään läpi ja lapsi saa kokemuksen siitä, että tämä ruoka-aine ei ollutkaan pelottava ja pystyin tähän, seuraavan ruoka-aineen mukaan tuominen on usein jo helpompaa”, hän lohduttaa.
Ruuhkavuodet on julkaissut aiemmissa artikkeleissa vinkkejä nirson lapsen ruokahetkiin. Voit tutustua vinkkeihin täällä sekä täällä.
Lähde: Salon Seudun Sanomat/STT
Teksti: Miia
Ei vielä kommentteja